Valoa, värejä ja vaihtelevuutta

Laukkasen perheen kotona Oulunsalossa ei ole mikään minimalistista. Kaikkea on reilusti; lapsia, tavaraa, värejä ja herkullisia yksityiskohtia. Koska ollaan kuva - ja korttitaiteilijan kotona, esillä on perheen äidin, Minnan töitä kahdenkymmenen vuoden ajalta. ”Isolla porukalla on pakko olla toimiva ja käytännöllinen koti, mutta esteettisyydestä tinkimättä. Kun hakee yksityiskohtia ja rakentelee kokonaisuuksia, järjestelee samalla omia ajatuksiaan”, Minna kertoo. Niinpä Laukkasella saadaan jatkuvasti nauttia vaihtelunhaluisen äidin luovuudenpuuskien tuloksista.

Koska Minna ja Lauri ovat kertomansa mukaan huonoja hävittämään tavaraa, varastotilaa tarvitaan. Usein käy niin, että varaston uumenista haettu tavara saa uuden tulemisensa, ehkä aivan eri kokonaisuudessa mistä varastoitavaksi lähti. ”Paljon tulee säästettyä myös siinä toivossa, että jos lapset kotoa lähtiessään huolisivat jotain mukaansa”, Minna toteaa. Onneksi Tampereen seudulla asuvat vanhimmat lapset Topi ja Emma ovatkin vieneet mukanaan muistoja lapsuudenkodistaan.

Minna on piirtänyt niin kauan kun vain kynät ovat hyppysissä pysyneet. Vanhemmat kannustivat ja antoivat työrauhan. ”Varsinkin teini-iässä inspiraatio iski usein tietysti juuri tiski - ja siivousvuoroaikaan. Sen minkä nuorena jätti tekemättä on nyt edestään löytänyt”, Minna nauraa.
Boheemisti ei tämä taiteilija elä. Työtilan puolella luova taiteilija muuttuu kotioven aukaistuaan tarkaksi järjestyksenpitäjäksi. ”Koska työhuoneella on jatkuva kaaos, haluan pitää mahdollisuuksien mukaan kodin kunnossa”, Minna toteaa.

Vaikka työtilat onkin rakennettu kodin pihapiiriin, Minna yrittää pitää selkeän eron työn ja vapaa-ajan välillä ja uurastaa pensseleiden kanssa aamuyhdeksän ja neljän välisen ajan. Jos inspiraatio kuitenkin työajan ulkopuolella iskee, silloin maalaillaan kotitöiden lomassa. Perhe on kasvanut tähän elämäntapaan, sillä Laurikin työskentelee yrityksessä, jonka he ovat korttien ja julisteiden ympärille perustaneet. Työnjako on selkeä ja molempia tyydyttävä: Minna taiteilee ja Lauri hoitaa markkinoinnin.

Lauri ja Minna käyvät työn vuoksi paljon sisustustavaramessuilla. Aluksi matkoilta tuli hankittua yhtä ja toista kotiin sopivaa silmäniloa. Jossain vaiheessa päätettiin, että vaikka vastaan putkahtaisi miten ihania löytöjä, ne saavat jäädä jonkin toisen poimittavaksi. ”Olisi varmaan helpompi elää jos olisi vähemmän tavaraa, mutta ei koira karvoistaan mihinkään pääse”, Minna toteaa.

Tärkeänä Minna näkee myös kodikkuuden, että koti olisi kaikille mieleinen paikka. Minnalla ja Laurilla on uusi mukava elämänvaihe mummuna ja pappana. ”Etukäteen oli vaikea kuvitella miten ihanaa voi isovanhemmuus olla. Kun pidin vuorokauden ikäistä vauvaa sylissä, tuntui kuin olisin pitänyt hänen isäänsä, Topia sylissäni. Vauva tuntui heti niin tutulta ja omalta. Tuli tunne, että olimme itse ihan vasta eilen tuossa tilanteessa”, Minna muistelee.

Taiteilijanäidin sisustuspuuskista johtuen Laukkasen perheen kodissa voi näiden kuvien julkaisemisen aikaan näyttää taas aivan erilaiselta. Tekstiilit ovat vaihtaneet värejä, uusia Minnan kuvittamia astioita on kiivennyt Arabian uuneista keittiön hyllyille ja tavaraa on kiikutettu varastoon odottamaan uutta tulemistaan. Mutta yhdestä ei tingitä: Valkoiset seinät tuovat avaruutta ja valoa tavaroiden, taulujen ja astioiden sävyttämään kotiin.

Laukkasella aina:

• valo on tärkeää
• seinät ovat kautta talon historian olleet valkoiset, eikä muutosta ole näkyvissä
• värejä vuodenaikojen mukaan ”vaikka voisin maalata kaikki huonekalut valkoisiksi, kaipaan kotiin muussa muodossa värejä”.
• perheen yhdessäolo tärkeää ”rutiinit tuovat turvallisuutta ja raameja elämään. Ruoka-ajoista pyritään pitämään kiinni”.

Lievässä nousussa:

• tavaramäärän vähentäminen.
• ruskea väri ”Pitkään ruskea väri merkitsi vain 70-ja 80 lukua”

Laukkasella ei koskaan:

• puunväristä paneelia ”Nuoruudessa monet talot oli sisustettu lattiasta kattoon puunvärisellä paneelilla