MEDVEDEVIN RIESANA PIETARISSA

Pietari Suuren rakennuttama Pietarhovi sijaitsee Suomenlahden rannalla reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Pietarin keskustasta. Kesäaikaan Pietarhoviin pääsee nopeasti vesitse kantosiipialuksella. Päärakennusta alettiin rakentaa vuonna 1714, esikuvana rakennuttajalla oli Versailles puistoineen. Kun töitä oli tehty kuumeisesti lähes kymmenen vuoden ajan, elokuussa v. 1723 Pietarhovin avajaisissa vieraiden silmät pyöristyivät hämmästyksestä, kun heidän silmiensä eteen avautuivat kolme palatsia, upeat puistot satoine veistoksineen ja kuusitoista suihkulähdettä, joiden virrat läikehtivät auringossa kaikissa sateenkaaren väreissä. Nykyisin Pietarhovin yli 1000 hehtaarin alueella on yli kolmekymmentä rakennusta ja paviljonkia. Erityisen kuuluisa Pietarhovi on porrastetusta suihkulähteestään.

Yhteistä kieltä ei löydy
Tämä kaikki upeus mielessämme karautimme eräänä Pietarin matkamme iltapäivänä kantosiipialuksella puolessa tunnissa paikalle. Korissa oli piknikeväät ja suunnitelmissa viettää koko päivä Pietarhovin upeissa puistoissa auringosta ja ainutlaatuisesta miljööstä nauttien. Ihastelimme suihkulähteitä ja saavuimme yläpihalle, palatsin edustalle. Pihaa vartioiva miekkonen alkoi hätyytellä meitä kohti porttia ja uloskäyntiä. Koska yhteistä kieltä ei ollut, emme ymmärtäneet miksi meistä haluttiin niin pikaisesti päästä eroon, sillä matkaoppaan mukaan paikan piti olla auki vielä useita tunteja. Tosin opus oli painettu 1900 – luvulla, mutta arvelimme, että tokko nuo menevät hyviä aukioloaikoja jatkuvasti muuttamaan. Ajattelimme, että meitä ei yksi setä saisi päähänpistoillaan poistumaan alueelta ja lähdimme kiertämään puistoa ja etsimään paikkaa, johon hänen haukankatseensa ei yltäisi. Kiukkuiset karjahdukset pysäyttivät matkamme ja niinpä vaihdoimme suuntaa, mutta tulos oli sama. Nyt näytettiin jo käsirautamerkkejä. Muutkin näyttivät vetäytyvän poistumissuuntaan ja koska emme halunneet viettää loppulomaa neljän seinän sisällä, päätimme hivuttautua porttia kohti. Kahvion ovi oli auki ja päätimme käydä kysymässä löytyisikö sieltä englannin kielen taitoista ihmistä selittämään syytä tähän outoon näytelmään. Ja saimme vastauksen: Itse Venäjän tuore presidentti Dmitri Medvedev oli tulossa visiitille kahdeksan muun presidentin kanssa. Tavallinen kansa ei ollut toivottu näky Pietarhovin alueella turisteista puhumattakaan.

Diplomaatteja ja sotilaita
Levitimme eväämme palatsin läheiselle nurmikolle ja jäimme odottamaan korkean tason vieraita. Juuri kun helteen uuvuttamina haukkasimme nautinnolla hiukopalaa, paikalle säntäsi täti – ihminen kertomaan, että emme voi syödä siellä, koska se on lasten leikkipuisto. Haluumme tietää missä lapset ovat, täti ei reagoinut vaan antoi meille kymmenen minuuttia aikaa poistua paikalta. Löysimmekin hyvän leiripaikan Kesäpalatsiin johtavan tien varrelta. Olimme aitiopaikalla seuraamassa miten tienvarrella alkoi suihke. Pensaat tasoitettiin, kuivat pensaat vaihdettiin näyttävämpiin, roskia siivottiin ja puiden pikkulinnutkin tuntuivat pidättävän henkeä jännityksestä. Paikalle saapui komppanioittain armeijan sotilaita, mustat diplomaattiautot suhasivat edestakaisin poliisisaattueessa, mutta Reissurouvat mussuttivat croissantia ja sämpylää nurmikolla. Kesäpalatsin suunnalta kuului laukauksia ja arvelimme, että joku onneton turisti ei ollut säikähtänyt käsirautamerkkejäkään ja oli poistettu rumentamasta maisemaa. Tiellä kulki harvakseltaan vielä jalankulkijoita ja meillä oli hyvä tilaisuus seurata paikallista muotia ja nuorten paria herkkiä hetkiä kävelyjensä lomassa.

Itänaapuria on mahdoton miellyttää
Kellon tullessa lähelle h - hetkeä asetuimme portin liepeille odottamaan lomamme huippukohtaa. Ilahduimme kuullessamme, että meiltä kysyttiin puhummeko englantia. Vastattuamme myöntävästi emme kuitenkaan kuulleet kutsua mukaan juhliin kunniavieraiksi vaan pyynnön poistua paikalta. Kerrottuamme halumme nähdä presidentti saimme vastauksen, että emme voi nähdä häntä. ” Voitteko poistua linja – autoasemalle!” Se ei ollut enää pyyntö vaan käsky, jota katsoimme parhaaksi noudattaa ja huristelimme pikimmiten Pietaria kohti. Päivien mittaan meidät häädettiin pois eräistä häistä, koska niiden väitettiin olevan yksityistilaisuus sekä kiellettiin nauramasta kirkossa, joten totesimme olevan mahdotonta olla näille itänaapureille mieliksi. Matkaopaskirja tosin olikin varoittanut, että ihmisten tylyyttä Pietarissa ei kannata hätkähtää. Venäläinen ei hymyile tuntemattomalle, koska hymy on tarkoitettu vain rakkaille läheisille. Tullissa emme ymmärtäneet mennä ryhmäviisumien kaistalle ja eräs suomalainen mies väitti, että pilaamme kaikkien suomalaisten maineen joutuessaan luovuttamaan paikkansa meille. ”Sinäkin olet sellainen suomalainen peruspessimisti. Kannattaako aina nipottaa, eikö voisi joskus ottaa asioita vähän rennommin”, tokaisi Reissurouvaporukan kuopus Eeva osuen asian ytimeen.

Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta miten kävi kun suomalaiset ottavat asioita vähän lunkimmin Venäjällä? Ehkäpä rennosti oloa kannattaakin harjoitella jossain muualla.

Reissurouvat
- perustettu vuonna 2007 vastineeksi miesten saunaseuralle. Tavoitteena järjestää lähinnä lähialueille suuntautuvia matkoja.
- avointa toimintaa naisille, jotka tuntevat matkailun poltteen suonissaan

Pietarhovi
- Pietari Suuri rakennutti palatsin Suomenlahden rannalle esikuvanaan Versailles töitä teki yli 5000 työmiestä, maaorjaa, sotilasta, arkkitehtejä, puutarhureita ja kuvanveistäjiä lähes kymmenen vuoden ajan, palatsin avajaiset pidettiin v. 1723 suureen vesiputoukseen kuuluu 37 kullattua pronssiveistosta, 64 suihkukaivoa ja 142 vesisuihkua

Reissurouvien plussat Pietarista
-julkisen liikenteen käyttö helppoa ja edullista
-maineesta huolimatta turvallisen oloinen kaupunki
-nähtävyydet vertaansa vailla. Ykköskohteina Eremitaasi, Iisakin kirkko ja Pietarhovi
- porukkahenki oli hyvä, naurua piisasi eikä saatu ripulia matkatuliaisiksi

Reissurouvien miinukset Pietarista
-paikallisten huono englanninkielen taito. Käsirautamerkkejä ihmisystävällisempi olisi ollut sanallinen selitys sille, miksi emme olleet toivottuja vieraita