Perinteikäs ja persoonallinen Rooma lumoaa matkailijat

Taidetta pursuavia kirkkoja, vertaansa vailla olevia antiikin ajan muistomerkkejä, kulinaristisia nautintoja, muotimaailman kuuluisimpia nimiä. Näitä kaikkia voi poimia kävelemällä Roomassa, keskellä elävää historiankirjaa. Ei ihme kaupungille menettää sydämensä miljoonia matkailijoita vuodessa. Täällä jokainen rakennus, aukio ja suihkulähde on näkemisen arvoinen.

Roomassa jos missä haistaa historian. Alussa oli vain suo, kukkuloita ja joki. Kukkuloiden asutukset yhdistyivät Rooman kaupungiksi. Suo kuivattiin ja sen paikalle syntyi Forum Romanum, joka oli antiikin Rooman politiikan, kaupan ja oikeuslaitoksen keskus. Kaikkialla Rooman keskustassa on nähtävissä keisariajan raunioita. Keisariajan loistoa ilmentävät parhaiten Colosseum ja Pantheon, joka on suurimpia antiikin Roomasta säilyneitä temppeleitä. Rakennuksen korkeus ja halkaisija ovat yhtä suuret, 43,3 metriä. Ilman asiantuntevaa opasta Roomaa ja sen historiallisia aarteita onkin mahdoton hahmottaa.

Colosseumin ympärillä parveili gladiaattoreita. O tempora, o mores – voi aikoja voi tapoja teki mieli muinaisten roomalaisten tavoin huudahtaa. Muinaisina aikoina gladiaattorien katsominen oli kansalle ilmaista sirkushuvia. Nämä gladiaattorit heristelivät euron kuvat silmissään pyörien miekkojaan, mikäli ilman lanttia yritti heitä tähdätä kamerallaan. Erityisen ystävällisiksi itsetietoisia roomalaisia ei voi kehua. Tapana ei ole kuitenkaan antaa kovin helposti periksi mikäli valokuvaamisesta on kysymys. Tuntui myös siltä, että jotain ilmaista täytyy maailman kalleimpiin kaupunkeihin lukeutuvan Roomankin pystyä turistille tarjoamaan. Vaikka edes oikeuden ottaa kuvia omalla kalliilla hinnalla ostetulla kamerallaan. Sanoohan jo sananlaskukin, että tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa, joten tuohon ansaan en langennut. Saatuaan kerran osuman miekasta keskivartaloonsa voi todeta, että valokuvat on siis otettu henkensä kaupalla, mutta maksamatta senttiäkään. Mitäpä ihminen ei valokuvia saadakseen olisi valmis tekemään.

Colosseumille päästyämme totesimme, että olemme saapuneet maailmanhistorian järkyttävimmän paikan äärelle. Rooman valtakunta on ainoa yhteiskunta ihmiskunnan historiassa, joka on mässäillyt tappamisella. Vuonna 80 Titus vihki 50 000 katsojaa vetävän areenan juhlassa, jossa surmattiin 5000 eläintä yhtenä päivänä. Joka vuosi tuotiin Afrikasta 10 000 eläintä. Areenalla ei kuitenkaan surmattu pelkästään eläimiä vaan myös suuria määriä ihmisiä. Paikalla käytiin myös jännittäviä gladiaattoritaisteluita. Gladiaattorit olivat sen ajan jääkiekkotähtiä, kansansuosikkeja, jotka taistelivat elämästä ja kuolemasta. Taistelijat olivat alun perin rikollisia, sotavankeja ja orjia. Ei ole juuri historiallisia todisteita siitä, että Colosseumilla olisi syötetty kristittyjä leijonille, vaikka niin kuulee usein väitettävän. Tämän päivän Colosseum on vain varjo loistonsa päivistä sillä paavit ja ruhtinaat riisuivat sen arvokkaasta marmorista ja metallista rakennuttaessaan kirkkojaan ja palatsejaan. Valtava määrä kiviä siirrettiin Pietarikirkon rakennustyömaalle. Myös kauhun ajat ovat vain muisto, mutta selkäpiitä karmii Colosseumilla edelleen. On sanottu, että niin kauan kun Colosseum pysyy pystyssä, pysyy myös Rooma, mutta jos Rooma kaatuu, sen mukana kaatuu koko maailma. Ei ihme, että Rooman pojilla tuntuu olevan ego kohdallaan.

Rooman valtakunnan alueella asui tuohon aikaan 60 miljoonaa ihmistä. Se oli tuon ajan Amerikka ja paljon enemmänkin. Heillä oli voittamaton armeija, mutta vallatessaan jonkin maan he eivät alistaneet kansaa, vaan se sai jatkaa omaa elämäänsä ja pitää oman uskontonsa. Verot vain alettiin maksaa Rooman keisarille. Valloitetut alueet hyötyivät roomalaisten hienoista oivalluksista. He rakensivat kylpylöitä, julkisia rakennuksia. Suurin keksintö oli kuitenkin vesi- ja viemärijärjestelmä, joka on Roomassa edelleenkin käytössä. Tuo oivallus oli niin merkittävä, että katselemme sitä päivittäin viiden euron setelissä, johon akvedukti on kuvattu. Sen avulla pystyttiin tuomaan vettä kaukaakin ja tiivis yhteiskunta pystyi syntymään ja laajenemaan. Laajan valtakunnan kauppa ja verot tekivät Roomasta maailman uljaimman kaupungin, johon keisarit pystyttivät loisteliaita rakennuksia juhlistamaan anteliaisuuttaan ja sotavoittojaan.

Piazza del Popolon aukiolla sijaitsevassa eräässä Rooman suosituimmista kahviloista nautimme suolapalaa iltapäivän kuumuudessa. Historian siipien havina kuului erityisen selvästi kahvilan terassilla pizzapalaa järsien sillä aukiolla on obeliski 1100 - tai 1200 luvulta eKr. Muinaisajan obeliskit kertovat omaa kieltään siitä, miten paljosta antiikin Rooma sai kiittää Egyptiä. Aukiolle komeus on tuotu keisari Augustuksen aikaan. Augustuskaan ei ole aivan eilisen teeren poika, sillä hän oli Rooman ensimmäinen keisari, joka lähetti Marian ja Joosefin tienpäälle verollepanoa varten. Augustuksesta kerrotaan, että hän oli harvinaisen kaunis mies ja erittäin viehättävä kaikkina ikäkausinaan, vaikka ei huolehtinut mistään kauneudenhoidosta. Tukkansa kampauksesta hän välitti niin vähän, että antoi usein partureiden työskennellä kaiken kiireen keskellä ja partansa hän saattoi ajaa itse samalla jotain lukien tai kirjoittaen. Pojasta on polvi parantunut Roomassakin sillä nyt paikalliset näyttävät kuin muotilehdestä reväistyiltä. Augustuksen tuoman obeliskin juurella poseerasi tämän ajan kerjäläinen, itsensä vihreäksi maalannut vapaudenpatsas. Oikeitakin kerjäläisiä näkyi. Eräillä portailla istuskellut voimattoman näköinen mummeli näytti siltä, että hädin tuskin jaksaa ojentaa kättä lanttia pyytäen. Kun aloin kuvata miljöötä, jolloin mummelikin arveli tulevansa kuvaan, alkoi hän raivokkaasti hakata peltisellä rahapurkilla portaisiin. Joku tolkku se pitää olla kuvaamisessakin. Lantti sille kenelle se kuuluu, näytti mummeli ajattelevan.

Piazza di Spagnalla oli suuri soittokunta soittamassa musiikkia. Paikka tunnetaan espanjalaisista portaista, joista on tullut suosittu kokoontumispaikka. Vietettiin Rooman syntymäpäivää, joten soittajia oli ympäri kaupunkia. Ei siis hullumpi päivä tulla juhlimaan Marjankaan neljääkymmentä vuotta, jotka tosin tuntuvat silmänräpäykseltä Rooman monituhatvuotisen historian rinnalla. Sananlaskun mukaan elämä alkaa neljänkymmenen vuoden iässä, joten syntymäpäiväsankarilla lienee vielä paljon mukavia vuosia edessään. Kun roomalaiset pitivät kaupunkinsa perustamista niin merkittävänä, että aloittivat ajanlaskunkin tuosta tapahtumista, Marjakin voisi mitata aikaa tästä lähtien eRk ja jRk eli ennen ja jälkeen Roomassa käynnin. Sen verran merkittävästä virstanpylväästä kuitenkin on kysymys.

Sunnuntai aloitettiin tutustumalla Vatikaanivaltioon. Kun keisari Neron aikana tulipalo vuonna 64 tuhosi Roomaa, järjesti Nero kuuluisat kristittyjen polttajaishuvit kilpa-ajoradalla, jonka jo Caligula oli rakentanut. Pari vuotta tulipalon jälkeen perimätiedon mukaan paikalla ristiinnaulittiin myös apostoli Pietari. Paikasta, missä Pietari käsi marttyyrikuoleman ja minne hänet haudattiin tuli häntä seuranneiden paavien asuinsija. Vatikaani on vuodesta 1929 ollut oma valtionsa. Vaikka ylitimme valtakunnan rajan, passeja ja viisumeita ei tarvittu. Alueella asuu n.1000 ihmistä, jotka kaikki työskentelevät Vatikaanin palveluksessa. Nyt alueella tungeksi moninkertainen joukko ihmisiä. Aikamme helteessä jonotettuamme pääsimme jatkamaan jonottamista sisätiloihin. Päätimme mennä katselemaan Roomaa Pietarin kirkon kupolista käsin. Järkevimmät säästivät voimiaan ja menivät 200 ensimmäistä askelmaa hissillä. Oli vielä kuitenkin 380 porrasta ahtaissa kierreportaissa jäljellä. Jossain vaiheessa matkaa tuntui, että noutaja ei varmaan tuloaan paljon viivyttele. Näkö – ja kuulohavaintojen perusteella myös monilla muilla oli samoja ajatuksia. Näköala perillä palkitsi kuitenkin kaikki kärsimykset. Kirkon huippua kiertävältä parvekkeelta näkyy alas hullunkurisen pieneen 44 hehtaarin Vatikaanivaltioon ja joka suuntaan yli koko Rooman. Kupolista alastulo oli, jos mahdollista, vielä ylös kiipeämistä tukalampaa. Seinät vinoilivat, happi tuntui loppuvan eikä kaiteita paikoitellen ollut. Jalkojen lisäksi myös kengän pohjatkin tuntuivat turvonneen niin, että eivät tahtoneet mahtua kapeina kiertäville askelmille.

Paavikin tuli tällä matkalla nähdyksi ja kuulluksi. Koska Pietarinkirkon paavin alttarilta saa vain paavi pitää messun, hänet bongattiin messun aikana tapahtuneella matkalla kirkon huipulle. Mahtava Pietarinkirkko veti hiljaiseksi. Kirkko on 218 metriä pitkä ja siinä on 45 alttaria sekä lukemattomia taideteoksia. Eräällä alttarilla oli menossa ristiäiset. Kirkon korkeus on 136, 5 metriä, lähes kahden päällekkäin seisovan Helsingin olympiastadionin tornin verran, joten aivan kasvotusten paavin kanssa ei oltu. Kirkkoon on laskettu mahtuvan 60 000 ihmistä ja se on helppo uskoa todeksi. Pietarinkirkon rakentamiseen kului noin 120 vuotta, 20 paavia ja ainakin 10 arkkitehtiä. Kerrotaan että kaikki Rooman renessanssin ja barokin suuret arkkitehdit osallistuivat kirkon rakentamiseen. Kirkon ovien tienoilla vaanivat siveydenvartijat sekä naisten että miesten paljaita olkapäitä, reisiä ja polvia. Michelangelon suunnittelemissa asuissa porteilla päivystävät sveitsiläiskaartilaiset Pietarinkirkosta oli tarkoitus tulla ja siitä tuli kristikunnan suurin. Sitä kelpaa kyllä käydä vielä vuosisatoja myöhemmin ihmettelemässä.

Ostoskaupunkina Rooma on vertaansa vailla. Kaupungin kaduilla on taukoamaton muotinäytös. Rooma on ollut muodin ja kansainvälisen kaupan kukoistava keskus antiikin ajoista saakka. Italialaiset ovat nousseet ylellisen elegantilla tyylillään kansainväliseen maineeseen. Mikään edullinen ostoskaupunki Rooma ei ole. Espanjalaisten portaiden kupeessa sijaitsevat italialaisten muodinluojien upeat liikkeet. Alennusmyyntien aikaan huippuliikkeet pudottavat hinnat puoleen, mutta heidän vaatteensa ovat silti kalliita. Asiakas saa lähes aina parempaa palvelua, jos hän on pukeutunut tyylikkäästi. Hyvän vaikutelman antaminen otetaan vakavasti.

Myös me - ei niin pitkän historian omaavat - suomalaiset olemme Rooman perillisiä. Kieli, kulttuuri, laki, tapamme ja uskomme ovat monilta osin lähtöisin Roomasta. Monien meidänkin seurueemme lasten nimien historia juontaa kauas Rooman valtakunnan mahtiaikoihin. Keisari Augustuksella joka antoi käskyn, että kaikki maailma oli pantava verolle, oli tytär nimeltä Julia. ”Sinäkin Brutukseni” on varmasti jokaiselle tuttu Julius Caesarin lausahdus. Myös Tiitus vaikutti keisarina ja on tuttu riemukaarestaan. Imperiumin ensimmäisinä vuosisatoina kaupunkiin tulvi kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia, heidän joukossaan ensimmäiset kristityt, Paulus ja Petrus (Paavali ja Pietari). Jopa kahdesta matkalaisten perheestä nämä historian aikakirjoihin moneen kertaan tallennetut apostolien nimet löytyvät. Roomassa on helppo ajatella itsensä pieneksi lenkiksi historian ketjussa.

Jokainen matkalla ollut jätti varmasti palan sieluaan keväiseen Roomaan. Trevin suihkukaivolla olisi ollut mahdollisuus varmistaa pääsynsä takaisin tähän unohtumattomaan kaupunkiin heittämällä kolikko suihkulähteeseen. Vaikka tämä jäi tekemättä, saattaa moni löytää itsensä ihmettelemästä niitä lukemattomia antiikin ajan aarteita, jotka nyt jäivät näkemättä. Roomaa ei aikoinaan rakennettu päivässä eikä sitä hahmota kahdessa päivässä. Haave päästä takaisin ikuiseen Roomaan jäi elämään.

Lähteet:
Saara Lilja: Antiikkia ja myyttejä
Kivimäki & Tuomisto: Rooman keisarit
Marja – Liisa Polkunen: Rooma
Berliz: Rooma matkaopas