Samuelsonit esi - isiensä mailla

Samuli Kämäräinen lähti Kuusamosta valtameren taakse 1800-luvun loppupuolella. Kämäräinen muutti Minnesotaan, seudulle, joka muistutti vanhasta kotimaasta metsineen ja järvineen. Kämäräinen ajatteli, että uudella mantereella kukaan ei kykene lausumaan hänen nimeään, joten hän muotoili etunimestään itselleen uuden sukunimen. Samoihin aikoihin tuli Puolangalta Savimäen suku, joka muutti nimensä Savelaksi. Näiden sukujen jälkeläiset Audrey ja Harry Samuelson nauttivat matkasta isiensä mailla. Tällä kolme viikon matkalla he tutustuvat myös Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan.

Kun Kämäräinen jätti Suomen, elettiin maassa kovin erilaista aikaa. Suomi oli Venäjän vallan alla ja itsenäisyyspyrkimykset olivat vielä vain haaveita. Uudisraivaajia odotti valtameren takana kova työ heidän etsiessään omaa paikkaansa. Harvoin oli edes kotitaloa valmiina viljelysmaasta puhumattakaan. Näillä sukupolvilla on omakohtaisesti koettuna se, miten syntyi Amerikka, jonka me tunnemme. Suomi oli hyvin erilainen myös vuonna 1974, kun Harry Samuelson viimeksi kävi katsomassa isiensä maata. ”Paljon on rakennettu sen jälkeen, mutta vielä on runsaasti luontoa, metsiä ja järviä, jäljellä”, hän toteaa. Audrey oli amerikkalaisryhmän mukana Suomessa viisi vuotta sitten.

Harryn vanhemmat eivät puhuneet paljon englantia, joten Harrykin aloittaessaan koulun puhui opettajalle suomea. ”Sinun täytyy opetella puhumaan englantia”, opettaja sanoi hänelle. Harry otti opettajan kehotuksen tosissaan, mutta siitä huolimatta puhuu kauniisti myös kieltä, jonka hänen isoisänsä toi uudelle mantereelle toista sataa vuotta sitten. ”Harry on sellainen puutarhamies”, Audrey kertoo. Vaikka Harry on jo eläkkeellä työstään, hän puuhastelee puutarhassaan niin ahkerasti, että siitä on tullut hänelle jo toinen ammatti. Kukkanäyttelyissä tuomarina toimiva Harry itse toteaa: ”Aina pitää jotakin tehä, ei sitä voi vain istua toolissa päivästä päivään”.