|
Öölannin taivaalla leijuneet harmaan pilvetkin väistyvät taivaalta juuri ennen suurta kansasuosiota nauttivan prinsessan saapumista onniteltavaksi. Prinsessa säteilee kilpaa auringon kanssa. ”Kiitos teille kaikille, että olette tulleet tänne”, Victoria toistelee kerta toisensa jälkeen. Kruununprinsessa on pukeutunut vihreään, kauniisti laskeutuvaan hihattomaan mekkoon. Hoikalla vyötäröllä komeilee kultainen vyö. Kaulaansa hän laittaa iloisenväriset helmet, jotka on saanut joltakin niistä kymmenistä pienistä onnittelijoista, jotka myöhemmin muistelevat kohtaamistaan ihan oikean prinsessan kanssa.
Päivänsankaria muistetaan useita kertoja onnittelulaululla ”Ja må hon leva”. Yhtä monta kertaa
kuningas ja aina yhtä viehättävä Silvia jaksavat yhtyä lauluun. Ruotsin liput heiluvat suvituulessa. Victoria on valovoimainen, mutta inhimillisen ja sydämellisen oloinen. Hän hoitaa julkiset tehtävänsä hyväntuulisesti ja reippaasti. Kerta toisensa jälkeen Victoria jaksaa kiittää omin käsin askarrelluista korteista, suklaasydämistä ja hehkuvista ruusuista. Hän puristaa satoja käsiä ja hymyilee iloista, ystävällistä hymyään. Huikkaan terveiset Suomesta oman onnitteluvuoroni koittaessa. ”Oi!”, huuhdahtaa Victoria.
|