Julma-Juha vaihtoi piikkarit pensseleihin

Julma-Juha Väätäinen on Pentti Haanpään ohella Piippolan tunnetuimpia poikia. Kesällä 2006 hän asettui taas Piippolaan, Leskelän kylälle Kairanmaa - taloon. Sen sijaan, että juoksentelisi entiseen tapaan edestakaisin Piippolan teillä ja turuilla, esille on nostettu suurikokoisia tauluja, joissa pääosin aiheena on Espanja. Malaga, Pablo Picasson kaupunki on ollut Juhan kotiseutua jo pitkään ja maalaukset heijastumia hänen sielunmaisemastaan.

Maisemasta, josta Juha on maailmalle ponnistanut, hän on itse kertonut tuoreena Euroopan mestarina kirjassa Kierros vielä: ” Tämä kotiseutuni Piippola, sijaitsee Suomen maantieteellisessä keskipisteessä. Kivenheiton päässä kotitalostani on risteys, jonka viitat kertovat seuraavaa: Oulu 101, Iisalmi ja Saviselkä 24. Kotitaloani vastapäätä nurkittain risteyksen toisella puolella on ohrapelto ja Shellin huoltoasema. Ensimmäinen virallinen kilpailuni oli 600 metrin maastojuoksu Paskokankaalla Piippolassa. Yritin rajusti ohi, mutta tappio tuli…”

Vuonna 1971 Juhalle ojennettiin lehtikuvaajien sitruuna, joka myönnetään vuoden hankalimmalle kuvattavalle. Lieneekö aika pehmittänyt Julma-Juhan sillä kolme vuosikymmentä myöhemmin Juhan kuvaaminen on helppoa eikä sitruunoita tule mieleen jaella. Kuunteleminenkaan ei tuota vaikeuksia sillä Euroopan mestarin kerronta on värikästä ja mukaansatempaavaa. Juha joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta tuskin jättää kuulijaansa kylmäksi. Epäsuomalainen käytös ja vilkas puheentulva on antanut aihetta epäillä entistä mestarijuoksijaa jopa latinoksi. Tämä mies ei jää suuressakaan seurueessa huomaamatta. Ottaa oman tilansa, mutta antaa arvon toisellekin. Juoksemisen rinnalla Väätäisellä on ollut monta erilaista uraa. Kansakoulunopettajasta valmentajaan ja liikkeenjohdon konsultointiin. Mutta nyt hän maalaa samalla intohimolla kuin aikoinaan keräsi kilometrejä maanteillä.

Julma-Juhan motto sopinee huoneentauluksi meille jokaiselle: ”Ei ole muuta rajoja kuin ne jotka itsellemme asetamme”. Ehkä meistä jokaisesta ei voi tulla Euroopan mestaria 5000 tai 10 000 metrillä. Meillä jokaisella on kuitenkin mahdollisuus kastaa pensselit maaliin ja maalata sielujemme maisemia. Meillä jokaisella on oma paskokankaamme, jossa kärsimme tappion, mutta nousemme ylös ja jatkamme matkaa. ”Luovuus on ihmisen sisimmässä perustassa, mutta kukkii vain jos saa riittävästi ravitsevaa vettä. Töilläni haluan kiittää Elämän lahjasta”, taiteilija toteaa.