Maailma jossa sadut muuttuvat todeksi

”Missä sijaitsee Melukylä? Jos se on oikeasti olemassa, minä haluan muuttaa sinne!” Näin kirjoitti eräs pikkutyttö Astrid Lindgrenille. Aivan varmasti Melukylä on olemassa. Etelä-Ruotsissa, Smoolannissa on mahdollista löytää esikuva siitä onnellisesta lapsuudesta, josta me kaikki unelmoimme. Koko Vimmerby, rakastetun kirjailijan syntymäkaupunki, on kuin yhtä suurta Astrid Lindgrenin maailmaa. Kaupunki on täynnä tarinoita ja Astrid on läsnä kaikkialla. Rakastetun lastenkirjailijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Kirjailija syntyi Smoolannissa, Vimmerbyn pikkukaupungissa marraskuussa vuonna 1907. Vanha, omenapuiden ympäröimä talo oli 1700-luvulla ollut pappila, mutta 1900-luvun alkaessa Näsin tilalla asui maanviljelijä Samuel August Ericsson perheineen. Neljä sisarusta Gunnar, Astrid, Stina ja Ingegerd viettivät onnellista elämää, suurin piirtein sellaista kuin lapset Melukylä-kirjoissa. Kaikki neljä lasta tulivat elämässään kirjoittamaan. Gunnar kirjoitti kansanedustajana teräviä kannanottoja. Stinasta tuli kielenkääntäjä ja nuorimmaisesta Ingegerdistä lehtinainen. Ei ole ihme, että Samuel Augustilla oli tapana sanoa: ”Minulla on niin kummallisia mukuloita. Kaikki senkun sanoja rustaavat. Miten ne sillai pakkaa yhteen perheeseen?”

Halun kirjoittaa muistiin pienetkin yksityiskohdat väreineen ja tuoksuineen Ericssonin lapset olivat kuitenkin perineet Samuel Augustilta ja äidiltään Hannalta. Pienessä ruskeassa lippaassa Näsin entisen pappilan kamarissa ovat tänäkin päivänä tallessa ne rakkauskirjeet, joita Samuel ja Hanna vuosina 1903-05 kirjoittivat toisilleen. Kirjeet kertovat aidosta rakkaudesta ja intohimosta sekä harvinaisesta tavasta kuvata pieniä arkipäivän asioita. Samuel Augustin ja Hannan kirjeet ovat varmasti ainutlaatuisia. Margareta Strömstedt kertoo Astrid Lindgrenistä kirjoittamassaan elämänkerrassa, miten sadan vuoden takaisessa Smoolannissa ei ollut todellakaan tavallista kirjoittaa rakkaudentunnustuksia tai hellyydenilmaisuja. Rakkaus puolisoiden välillä ei ollut tuohon aikaan vaatimus eikä edes ihanne. Astrid Lindgren osaa välittää lukijalle sen tavattoman lapsenomaisen ihmetyksen, joka huokui Samuel Augustista koko hänen elämänsä ajan hänen ajatellessaan harvinaista onneaan: Saada elää yhdessä Hannan kanssa, johon hän neljätoista vuotiaana oli silmittömästi rakastunut. Astrid Lindgren toteaa, että talonpoikien keskuudessa hänen isänsä oli melkoisen outo tapaus osoittaessaan tunteensa sillä tavoin. ”Joidenkin talonpoikaiseukkojen mielestä se oli kauheaa. He kun olivat itse jääneet kokonaan vaille rakkautta”, Lindgren toteaa. Vanhempien läpi elämän kestänyt rakkaus oli lapsille turvallinen kasvualusta ja Astridille elävä voimanlähde, josta hän jatkuvasti ammensi sekä elämänvoimaa että kirjoittamisen iloa.

Samuel August oli ainutlaatuinen kertoja. Hän muisti tuhansia pieniä yksityiskohtia omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Miten paljon härkä maksoi vuosisadan alussa tai mitä hänellä oli eväsrepussaan, kun hän tuli Linköpingiin vuonna 1902. Hän muisti tarkalleen ihmisten puheet ja hullunkuriset sanonnat. Peppi Pitkätossu ja Eemeli kirjat ovat täynnä sukkeluuksia, jotka ovat peräisin kirjailijan omasta mielikuvituksesta mutta osittain, muunneltuna smoolantilaisen maalaisväestön juttuvarastosta. Samuel Augustin ääni kuuluu kuitenkin koko ajan taustalla kun Astrid Lindgren kertoo. Läheinen kertomistapa on heille molemmille ominaista.

Kun Astrid oli seitsemän vuotias hän oli yhtä kekseliäs kuin kirjojensa Marikki. Marikki-kirjojen päähenkilön hän nimesi erään lapsuuden ystävänsä mukaan. Kesti pitkään ennen kuin Astrid aloitti kirjailijan uransa, mutta hänen harvinaislaatuinen lahjakkuutensa oli jo varhain nähtävissä. Hänen aineitaan luettiin koulussa usein ääneen ja eräs niistä julkaistiin Vimmerbyn sanomissa Astridin ollessa 13-vuotias. Kuten luomansa säännöistä ja tottumuksista piittaamaton Peppi Pitkätossu, kirjailija tottui itsekin hätkähdyttämään ympäristöään. Astrid oli ensimmäisiä koko Vimmerbyssä, joka leikkautti tukkansa lyhyeksi. Se oli sensaatio, jonka kaikki huomasivat. ”Soitin kotiin ja kerroin isälle mitä olin tehnyt. No sitten sinun ei varmaan kannata tulla kotiinkaan, sanoi isä raskaalla äänellä. Kun sitten tulin kotiin ja istuuduin keittiön tuolille, tuli aivan hiljaista. Kukaan ei päästänyt ääntäkään, he vain kulkivat ohitseni vaieten”.

Kaupungissa tiedettiin, että Astrid oli taitava kirjoittaja, niinpä hänelle tarjottiin 17-vuotiaana paikkaa Vimmerbyn sanomissa. Muutamaa vuotta myöhemmin Astrid alkoi odottaa lasta ja Vimmerby järkkyi pahemmin kuin Kustaa Vaasan evätessä siltä kaupunkioikeudet. Villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua jäämään sinne, on Astrid Lindgren kuvannut. Hän matkusti Tukholmaan ja alkoi opiskella pikakirjoitusta ja konekirjoitusta. Joulun alla vuonna 1929 Astrid Lindgren synnytti poikalapsen, jonka antoi kasvattivanhemmille. Hän suoritti opinnot loppuun ja hankki työpaikan, jossa kukaan ei tiennyt miten kovaa hänen elämänsä todellisuudessa oli. Astrid ajatteli poikaansa jatkuvasti ja niin usein kun sai säästetyksi matkarahat, hän matkusti tämän luokse Kööpenhaminaan. Astrid iloitsi nähdessään että poika oli terve ja iloinen. Keväällä 1931 Astrid Ericssonista tuli Astrid Lindgren ja hän sai poikansa asumaan luokseen. Keväällä 1934 syntyi Karin-tytär. Peppi Pitkätossun tarinat syntyivät ensin Karin-tyttärelle syntymäpäivälahjaksi. Kirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1944 ja Suomessa jo vuotta myöhemmin.

Usein nimi syntyi ensin, on Astrid Lindgren tarinoidensa syntyvaiheita muistellessaan kertonut. ”Arvaa mitä Vaahteranmäen Eemeli teki yhtenä päivänä”, puuskahti hän saadakseen täyttä kurkkua huutavan lapsenlapsensa hiljenemään. Loppu onkin historiaa. Vimmerbyn kaupungin päättäjät ymmärsivät lopulta, mikä mainosarvo kaupungin rajalla sijaitsevalla Melukylällä on. Astrid Lingrenin maailma - nimisen suuren puuhapuistoalueen rakentaminen lähelle Vimmerbyn keskustaa oli kunnianosoitus kotiseudulleen aina uskollisena pysyneelle, rakastetulle kirjailijalle. Alue on täynnä tarinoita ja Astrid on läsnä kaikkialla. Kymmenen hehtaarin kokoinen alue on kuin kodikas, soma pikkukaupunki täynnä värikkäitä puutaloja. Kaduilla kuljeksii iloisia ympäri maailmaa saapuneita lomalaisia, jotka ovat päässeet keskelle rakkaitten satujen ja tarinoitten tapahtumia. Huvikummun, Kissankulman, Melukylän ja monien muiden kirjoista tuttujen kohteiden lisäksi Astrid Lindgren maailmassa on viehättävä pienois- Vimmerby, jonka talot ovat vain parin metrin korkuisia. Huolimatta siitä, että oli eräs tunnetuimmista ruotsalaisista, Astrid Lindgren ei koskaan lakannut olemasta pieni smoolantilainen maalaistyttö. Unicefin hyväntekeväisyyskonsertissa kuningas Kaarle Kustaa ja Silvia tulivat saliin juuri ennen tilaisuuden alkua ja kaikki nousivat seisomaan. Silvia tuli Astrdin luo ja sanoi: ”Hei Astrid, tässä on Silvia”. Astrid, joka ei enää nähnyt kovin hyvin, kysyi: ”Kuka sanoitkaan olevasi?”. ”Kuningatar”, Silvia selitti. ”Ai, no hei vaan”, Astrid vastasi.

Rakastetun kirjailijan viimeinen leposija löytyy Vimmerbyn kirkkomaalta Samuel Augustin, Hannan ja Gunnarin vierestä.




Lähteet:
Lena Törnqvist: Astrid från Vimmerby
Margareta Strömstedt: Astrid Lindgren
Lindgren- Strömstedt- Norman: Lapsuuteni Smoolanti