|
Joka on joskus kulkenut Smoolannin metsissä varhaisena kesäaamuna muistaa sen aina, on Astrid Lindgren kirjoittanut. Hän, smoolantilaisen talonpojan tyttärenä tiesi mistä puhui. Varhainen kesäaamun kävely metsien ja lehtojen keskellä kiemurtelevaa tietä, kun auringon valo siivilöityy puiden runkojen lomitse ja käki kukahtelee vaimeasti, jää pysyvästi mieleen. Sammal hohtaa kuivuudesta huolimatta mehevän vihreänä, puolukan - ja mustikanvarvut rapisevat joka askeleella. Mäenpäällä pilkottaa kartano, jossa eletään vireää elämää hevosten, lehmien ja muiden kotieläinten parissa. Tangossa hulmuava Ruotsin lippu kertoo rakkaudesta omaan maahan ja kansaan. Pihassa kirsikkapuiden katveessa on punainen tupa, jossa on valkoiset ikkunanpielet. Se on maaseudun ja kesän todellinen vertauskuva. Se on kuin Ruotsi pienoiskoossa.
|