Taalainmaan punaiset tuvat

”Ruotsin lipun värit ovat sininen ja keltainen, mutta värien pitäisi oikeastaan olla vihreä ja punainen: Yhtä vihreä kuin Ruotsin vihreät havumetsät ja yhtä punainen kuin metsän reunassa seisova pieni punainen mökki”. Näin kirjoitti Ruotsin suuri kansalliskirjailija August Strindberg. Tämä kuvaus sopii erityisen hyvin juuri Taalainmaalle, jota kutsutaan usein Ruotsin maakunnista kaikkein ruotsalaisimmaksi. Ainakin allekirjoittaneen nämä punaiset, huolella entisöidyt tuvat lumosivat perusteellisesti vuonna 2004 tehdyllä Taalainmaan matkalla.

Kauniina lauantaipäivänä Taalainmaalla siippa oli houkuteltu maatalousmessuille. Se sopi paremmin kuin hyvin, sillä possujen ja traktoreiden sijaan olin itse lähdössä tutustumaan Lilla Hyttnäsiin, Carl ja Karin Larssonin idylliseen perhe-elämään tunnetussa taiteilijakodissa. Sain seurakseni tyttären ja vävyehdokkaan. En vain ollut ottanut huomioon sitä miten paljon aivan lähiympäristössä oli katseltavaa ja ihasteltavaa. Onhan Taalainmaa erityisen kuuluisa luonnonkauniista maisemistaan, perinteistään eikä vähiten idyllisistä punaisista taloistaan. Joka niemen, notkon ja laakson jälkeen putkahti toinen toistaan ihanampia taloryppäitä, jotka piti ehdottomasti saada ikuistetuksi kameralla. Kameroiden akkuja piti jo lataillakin vävypojalle tutuissa taloissa. Loppujen lopuksi hullaannuin niin noista ihanista punaisista tuvista, että unohdin kokonaan hartaan haluni päästä näkemään tuo niin monista korteista tuttu miljöö ja ehdotin, että vietetään päivä katsellen lähiseutuja ja käydään Lilla Hyttnäsissä joskus paremmalla ajalla.

Punaisia mökkejä näkee kaikkialla Ruotsin maaseudulla, mutta eniten kuitenkin maan sisäosissa. Itse asiassa väri on peräisin Taalainmaan läänin pääkaupungissa sijaitsevasta yli 1000 vuotta vanhasta Stora Kopparbergetin kuparikaivoksesta. Turistikohteeksi kaivos tuli jo 1600-luvulla. Suurin turistihoukutin oli lasiarkussa makaava kivettynyt kaivotyöläinen. Mats Israelsson kuoli kaivoksen sortuessa vuonna 1677. Hänet löydettiin 40 vuotta myöhemmin. Kovasti vanhentunut entinen morsian tunnisti kaivoilmassa hyvin säilyneen sulhasensa. Sittemmin kovaonninen sulhasmies haudattiin kaivoksen oman kirkon hautausmaalle. Tuhatvuotinen kaivos lopetti toimintansa vuonna 1992. Se on silti edelleen tärkeä turistikohde. Kaivostoiminnan myötä alueella syntyi kaksi kuuluisaa oheistuotetta. Falukorv eli paikallinen makkara ja Falu Rödfärg eli punamultamaali. Kaivoksen punamullasta sekoitetulla maalilla maalatut maalaistalot ovat tärkeä osa mielikuvaamme aidosta, idyllisestä ruotsalaisesta maisemasta.

Taalainmaasta ei voi kertoa mainitsematta aitoja iloisenvärisiä Taalainmaan hevosia, jotka ovat koko Ruotsin vertauskuva. Hevoset tehdään pienessä Nusnäsin kylässä Siljan-järven rannalla käsityönä ja bisneksellä elää koko kylä. Ennen muinoin metsätyömiehet istuivat ankaran työpäivän jälkeen parakeissaan kertoillen tarinoita ja veistellen puusta kaikenlaisia eläimiä. Oli luonnollista että monet veistelivät hevosia, olihan se ihmisten arvokkain omaisuus. Markkinoille lähtiessään miehet ottivat mukaansa veistämiään puuhevosia ja saivat niistä muutaman ylimääräisen kruunun. Joskus saatettiin jopa ruoka ja yösija lasten suureksi riemuksi maksaa hevosella.

Jo kahdeksan kymmentä vuotta on Nils Olssonin puutyöpajassa valmistettu hevosia, joita on lähtenyt maailmalle miljoonia. Pajassa voi seurata hevosen syntyä paklaamisesta ja pohjamaalauksesta lopulliseen väriin ja perinteiseen koristemaalaamiseen. Verstas on yksi Taalainmaan suosituimpia vierailukohteita. Maailman suurin Taalainmaan hevonen löytyy Taalainmaan eteläkärjestä Avestasta. Komeudella on painoa 67 tonnia ja se on 13 metriä korkea. Taatusti maailman pienin Taalainmaan hevonen, vain muutaman millimetrin korkuinen heppa löytyy Dala Järnista. Mikään näistä ei ole kuitenkaan maakunnan suosituin nähtävyys. Eniten kävijöitä on vuosittain Insjönin Clas Ohlson-myymälässä. Niinpä meidänkin alun perin kulttuurimatkailuun suunniteltu päivämme Carl Larssonin kotona päättyikin kassakoneen kilinään Clas Olhson-ketjun ensimmäisessä myymälässä. Lilla Hyttnäs jäi vielä kuviksi postikorteissa ja mielikuviksi ajalta, jolloin elettiin lähes omavaraistaloudessa ja elämä oli selkeää ja konstailematonta.

Lähteet:
Sinikka Salokorpi: Ruotsin mansikkapaikat
Useita lähteitä internetistä