GLORIA IN EXELSIS KAIKUU KAIKKIALLA

Niin Suomessa kuin muualla maailmassa joulun viettoon liittyy monia kansallisia perinteitä. Suomalainen joulu kaikkine perinteineen on monelle siihen tottuneelle se ainoa oikea tapa viettää joulua. Suomalaiselle joulu ei ole joulu ellei uunissa tuoksu kinkku ja Turusta Brinkkalan talon parvekkeelta julisteta joulurauhaa alkaneeksi. Lukuisat kynttilät kirkastavat keskitalven hämärää kodeissa ja hautausmailla. Joulua ulkomailla vietetään kuitenkin usein maan tavalla. Kaarivaaran perhe vietti joulua englantilaisten perinteitten keskellä seitsemän vuotta sitten.

Kello kolmelta jouluaattona vuonna 1999 Kaarivaaran Pirjo-äiti istuskeli neuvolan odotushuoneessa. Neuvolan täti oli sanonut, että hän ei ole kovin myöhään töissä koska on jouluaatto, mutta ilmeisesti myöhäisiltapäivän tunneille annettu aika ei ollut edes viimeinen. Ajatukset kulkivat väistämättä Suomeen ja siihen mitä siellä oli tehty edellisinä jouluina jouluaattona tähän aikaan. Riisipuuro manteleineen oli syöty. Jussi-isä oli lasten kanssa viemässä kynttilöitä Kalle papan haudalle sekä muualle siunattujen muistomerkille. Joulupöytä alkoi olla katettu. Omasta metsästä haettu kuusi oli koristeltu jo edellisenä päivänä, myös kinkku paistettiin usein aatonaattona.

Tänä Englannin jouluna ostettiin tekokuusi kaupasta. Kortit oli hyvissä ajoin lähetetty Suomeen. Koska oltiin joulukorttien syntymämaassa, myynnissä oli toinen toistaan kauniimpia kortteja. Jussi kävi aattoa edeltävänä yönä isompien lasten kanssa ostamassa ruoat kaupasta, joka on yötä päivää auki. Brittiläinen yhteiskunta ei hiljene jouluaattona vaan se on monille vielä tavallinen työpäivä, jota Turun joulurauhan julistuskaan ei ole pystynyt muuttamaan. Kassakoneet kilisevät kaupoissa vielä pitkälle aattoiltaan. Aattona vettä tuli taivaalta solkenaan. Jäälyhdyistä saattoi vain haaveilla, nurmikko vihersi ja Jussin sytyttämät lyhdyt eivät onnistuneet virittämään joulumieltä. Kun pimeys laskeutui, oli vähän helpompi yrittää päästä sisälle jouluyön tapahtumiin sekä siihen tunnelmaan, johon oli tottunut viettäessään joulua Haukiputaan Jokikylällä. Lanttulaatikkoa ja muita perinteisiä jouluruokia oli ostettu merimieskirkon myyjäisistä. Tuntui että ilman niitä ei joulu tule. Pitkästä matkasta ja poikkeuksellisesta osoitteesta huolimatta suomalainen joulupukki osasi oikeaan taloon ja aikoi käydä myös naapurissa Alangon perheen luona. Englantilaiset lapset eivät näe pukkia koskaan, sillä heidän koteihinsa pukki tulee aikaisin joulupäivän aamuna savupiipusta ja sitä varten lapset ripustavat takan reunalle joulusukkia. Niihin pukki voi pudottaa pienimmät lahjat ja keventää pulleita lahjasäkkejään.

Joulupäivänä englantilaiset syövät mistelinoksin koristelluissa kodeissaan kalkkunaa ja jouluvanukasta. Kansa hiljenee kuuntelemaan perinteistä kuningattaren puhetta. Vuodesta 1952 hallitsijana toiminut kuningatar Elisabeth II toivottaa kansalaisilleen Jumalan siunausta. Joulu ei kuitenkaan ole monellekaan englantilaiselle suomalaiseen tapaan harras juhla vaan eräs näkyvä katko vuoden kierrossa. Joulupäivänä osa Kaarivaaran perheestä kävi anglikaanisessa kirkossa joulupäivän jumalanpalveluksessa. Siellä laulettiin ja pappi kyseli mitä lahjoja ihmiset olivat saaneet. ”Ellei olisi ollut tiedossa tapaninpäivänä matka Suomeen, mieli olisi varmasti ollut haikea. Erilaisuudesta huolimatta oli kuitenkin hienoa viettää joulua aivan toisenlaisen kulttuurin keskellä. Lapsilla oli ikään kuin kaksi joulua. Ensin englantilainen joulu lahjoineen sitten lähtö joululomalle Suomeen, jossa odottivat lumi, kaverit, sukulaiset ja kaikki se tunnelma, jonka jouluun on tottunut liittämään”, Pirjo toteaa.

Joulu on ollut aina kaikkien kristittyjen yhteinen, rakas juhla. Sen viettotavat vaihtelevat, mutta Gloria in Exelsis kaikuu kaikkialla. Sydämessään jokainen voi missä tahansa maailman kolkassa omistaa enkelien jouluyön ilosanoman: Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus Herra Daavidin kaupungissa.