Elämää 200-vuotiaassa Salmelan pappilassa

Niemelän perheen asuttama Salmelan pappila Haukiputaalla on hyvä esimerkki elinvoimaisesta seurakunnan käytössä olevasta pappilasta. Kaikesta näkee, että Salmela on saanut asukkaat, jotka osaavat sen vaiherikasta kaksisataavuotista menneisyyttä arvostaa. Salmelan pappilassa historia ja nykypäivä lyövät sulassa sovussa kättä toistensa kanssa.

Hannu Niemelä tuli 20-vuotiaana ensimmäiseen kanttorinvirkaansa Haukiputaalle v. 1983. Tätä tehtävää hän hoitaa edelleen toimien myös sivutoimisena opettajana Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2000 tarjottiin Niemelän perheelle mahdollisuutta muuttaa pappilaan. Muutto oli Hannulle mieluinen asia: ”Maalaistalon poikana arvostan sitä että ympärillä on peltoja ja tilaa hengittää. Meri ja joki ovat lähellä”, hän kertoo. Myös talon kaksisataa vuotinen historia viehättää koko perhettä. Tosin Salmela on kuten vanhat pappilat yleensä nykymittapuun mukaan epäkäytännöllinen. Kaikissa huoneissa on vähintään kaksi ovea. Vaikka neliöitä on asuinkäytössä hulppeat 300, ei kiinteitä komeroita eikä varsinaista kodinhoitotilaa ole. Talvella talo on huolimatta useista peruskorjauksista melko kylmä ja vetoinen. ”Talo on kuitenkin talvella, joulunaikaan parhaimmillaan. Se on silloin oikea joulutalo”, Pirkko kuvailee.

Salissa aika on seisahtunut sadan vuoden päähän
Salmelan pappilan salissa aika on seisahtunut sadan vuoden päähän. Santaholman patruunan lahjoittama Pietarista lähtöisin oleva massiivinen sohvakalusto, upeat valaisimet sekä entiseen asuunsa konservoidut kattokoristemaalaukset kertovat omaa tarinaansa talon monivaiheisesta historiasta. ”Salia käytetään harvoin. Ruokasali on arkiolohuone. Vaikka arjessa ei aina osaa arvostaa talon menneisyyttä, usein miettii mitä seinät voisivat kertoa, jos pystyisivät kaiken näkemänsä kuvailemaan”, Pirkko pohtii. ”Usein kun tapaa iäkkäämmän Haukiputaalaisen tämä muistelee, miten on käynyt rippikoulun talon pihapiirissä sijaitsevassa rippikoulutuvassa. Pappilan salissa on aiemmin vietetty kastejuhlia ja vihitty monta pariskuntaa.

Pihapiiri on perinteinen umpipiha. Päärakennus, rippikoulupirtti ja ”förmaagi” muodostavat kauniin kokonaisuuden. Neljännellä sivulla sijainnut navetta on jossain vaiheessa purettu. Pappilarakennuksen takana on pihasauna, joka on Hannulle tärkeä paikka. Hän laitatti viimeksi 1960-luvulla käytössä olleen saunan lähes ensitöikseen kuntoon.

Kaksisataakymmenen vaiherikasta vuotta
Salmelan kustavilais-talonpoikais tyylinen pappila valmistui vuonna 1796, kuten vintin portaikon kohdalla ullakon seinähirteen veistetty vuosiluku kertoo. Suurimmaksi osaksi rakentaminen tapahtui seurakunnan kustannuksella, mutta pappilan ensimmäinen asukas Jakob Frosterus joutui sijoittamaan taloon myös omia varojaan. Kun seurakuntalaiset eivät suostuneet kustantamaan rakennukseen kaksinkertaisia ikkunoita oli kappalainen joutunut tekemään ne itse. Seurakuntalaisia velvoitettiin osallistumaan kuitenkin pappilan kunnossapitoon ja sen asukkaan palkanmaksuun.

1730-luvun lopulla sai Salmelan pappilassa asuva kappalainen kustakin seurakunnan piiriin kuuluvasta talosta n.23 litraa viljaa, leipäkakun, juuston, voita, polttopuita ja villoja. Jos Luoja siunasi lohenpyyntiä sai kappalainen yhden lohen kultakin padolta. Jos kappalainen oli pidetty mies saatettiin antaa enemmänkin. Haudatusta lapsesta kappalainen sai 24 äyriä mutta isännästä ja emännästä annettiin lammas. Vihkimisestä annettiin vanhan tavan mukaan villasukat. Ne tulivat suuren kartanon koleissa huoneissa tarpeeseen. Pappilassa toimeenpantiin 1800-luvun lopulla mittava korjaus- ja uudistustyö. 100 vuotta myöhemmin 1980-luvulla tehtiin viimeisin perusteellinen peruskorjaustyö, jolloin myös kattomaalaukset konservoitiin.

Aikaa kuvastaa sekin, että myös kanttorin palkka koostui entisaikaan satunnaisista tuloista. Hautajaisveisuusta maksettiin Haukiputaalla 1800-luvun lopulla 50 p ruumista kohden, kuulutuksista 1 mk parilta. Kanttori sai myös kantaa kolme kolehtia vuodessa omiin nimiinsä.

Pappila ja siellä eletty elämä on koskettava viesti menneisyydestä, sen vuosisatojen takaisesta verkkaisemman elämänmenon hengestä. Historia elää Salmelan pappilassa käsin kosketeltavana.

Vuonna 1935 pappilakäytössä olleista rakennuksista on hävinnyt noin viidesosa. Ennen vuotta 1940 rakennettuja pappiloita on jäljellä noin 560. Seurakuntien omistuksessa pappiloita on noin 350, joista noin puolet on alkuperäisessä käytössään. Lähde: Anu Soikkelin väitöskirja 2000: Suomen vanhat pappilat.