Vainojen uhrien muistopäivä 27.1

Kalenterissa tammikuun 27. päivän kohdalla lukee ”Vainojen uhrien muistopäivä”. Vaikka päivä on nimetty lähinnä natsien toimeenpanemien rotuvainojen (1933 – 45) muistoksi, voitaneen tuona päivänä muistaa kaikkien mielivaltaisten vainojen takia kärsineitä ihmisiä eri puolilla maailmaa. Kristittyjen vainot Roomassa, suomalaisten ja karjalaisten kokemukset Stalinin vainojen aikaan ja monet muut tapahtumat ansaitsevat tulla kuulluksi ja muistetuksi.


Elämää Stalinin varjossa

Vuosina 1936 - 38 elettiin Karjalassa pelon vallassa ja kauhulla odotettiin öisiä kyydittäjiä. Stalinin vainot kohdistuivat kaikkiin kansallisuuksiin, mutta suomalaisia pidätettiin, karkotettiin ja teloitettiin Karjalassa suhteellisesti eniten. Arvellaan, että Karjalassa pidätettiin noin 7000 suomalaista ja heistä teloitettiin 4000. Suomalaiset olivat tulleet Karjalaan pakolaisina kansalaissodan jälkeen sekä loikkareina 1930 – luvun pulavuosina. Järkytys oli suuri kun yhä useampi joutui tekaistujen vakoilusyytösten kohteiksi ja pelkkä suomalaisuus riitti syyksi pidättämiseen. Kerrotaan tapauksista, jolloin pidätettäväksi suunniteltu sai tiedon etukäteen ja pakeni. Miliisit veivät silloin naapurin. Omaisille kerrottiin, että vangitut työskentelivät leireillä ilman kirjeenvaihto-oikeutta. Tosiasiassa suurin osa ammuttiin läheisissä metsissä pian pidätysten jälkeen. Monen henkilötietorekisteriin merkittiin niskalaukauksella teloittamisen syyksi ”kansan vihollinen”.

Tuolta vuosikymmeneltä alkaa Vienan Kemissä asuvan Lainan tarina. Hänen isänsä lähti Suomesta Muhokselta ennen vallankumouksen alkua luomaan uutta uljasta yhteiskuntaa ja avioitui karjalaisen naisen kanssa. Ei tullut mainetta eikä kunniaa eikä edes elämisen mahdollisuuksia vaan alkoi pian kuulua ahdistavia viestejä siitä miten tuttuja, suomensukuisia miehiä oli hävinnyt. Isä tiesi kohta katsovansa oman kohtalonsa ratkaisevaa kiväärinpiippua silmästä silmään. Pakeneminen olisi tiennyt vaikeuksia perheelle, sukulaisille ja ehkä jopa naapureille. Stalinin miesten huohotus kuului jo korvissa. Isä käveli saunan taakse, hyvästeli mielessään perheensä ja teki sen minkä katsoi parhaaksi: Lopetti kärsimyksensä yhdellä laukauksella. Perhe muutti Tollonjoelle lähelle Suomen rajaa ja pääsi sodan jälkeen Suomeen. Osa perheestä palautettiin kuitenkin härkävaunuissa takaisin Suomeen. Laina joutui raskaisiin metsätöihin. Savottatyömaalla hän tapasi tulevan miehensä työnjohtajana työskennelleen Nikolain. Raskaat, lähes epäinhimilliset työskentelyolosuhteet aiheuttivat Lainalle lapsettomuuden ja lopunikäiset selkäsäryt.


Maailmanhistorian järkyttävimpien paikkojen äärellä

Roomassa Coloussemille saavuttuamme saatoimme todeta, että olemme maailmanhistorian järkyttävimmän paikan äärellä. Rooman valtakunta on ainoa yhteiskunta ihmiskunnan historiassa, joka on mässäillyt tappamisella. Vuonna 80 Titus vihki 50 000 katsojaa vetävän areenan juhlassa, jossa surmattiin 5000 eläintä yhtenä päivänä. Joka vuosi tuotiin Afrikasta 10 000 eläintä. Areenalla ei kuitenkaan surmattu pelkästään eläimiä vaan myös suuria määriä ihmisiä. Paikalla käytiin jännittäviä gladiaattoritaisteluita. Gladiaattorit olivat sen ajan jääkiekkotähtiä, kansansuosikkeja, jotka taistelivat elämästä ja kuolemasta. Taistelijat olivat alun perin rikollisia, sotavankeja ja orjia. Tämän päivän Colosseum on vain varjo loistonsa päivistä sillä paavit ja ruhtinaat riisuivat sen arvokkaasta marmorista ja metallista rakennuttaessaan kirkkojaan ja palatsejaan. Valtava määrä kiviä siirrettiin Pietarikirkon rakennustyömaalle. Myös kauhun ajat ovat vain muisto, mutta selkäpiitä karmii Colosseumilla edelleen. On sanottu, että niin kauan kun Colosseum pysyy pystyssä, pysyy myös Rooma, mutta jos Rooma kaatuu, sen mukana kaatuu koko maailma.

Potkaisen auringossa kylpevää kivenmurikkaa ja poimin sen käteeni. Mietin, ovatko sitä tallanneet tuhansien areenalla kärsineiden kristittyjen askeleet. Kristittyjen, jotka maanalaisista vankityrmistä areenalle noustuaan lankesivat polvilleen ja kohottivat kätensä taivasta kohti. Ehkä kiven yli ovat harjat hulmuten sännänneet leijonat, jotka karjuivat niin että koko amfiteatteri tärisi. Sen ylitse ovat ehkä teatteriin saapuneet tuhannet kiihtyneet ihmiset, jotka halusivat todistaa kristittyjen viimeisiä hetkiä. Kenties viimeisenä paikalle asteli keisari, joka potkaisi kivenmurikan tieltään ja valitsi paikan varjoisalta puolelta jaksaakseen katsoa edessä olevan tapahtuman loppuun saakka. Julman näytelmän loputtua paikalle juoksivat amoriksi puetut pojat, jotka sirottelivat puhdistetulle areenalle ruusun, liljan ja muiden kukkien terälehtiä.

Tunisiassa, El Djemissä sijaitseva maailman kuudenneksi suurin amfiteatteri on ehkä vielä mahtavampi kuin Rooman Colosseum. Ihmetyttää, millä keinoin roomalaiset rakensivat tuon mahtavan kolossin 230 jKr, jolloin kristittyjen vainot olivat voimakkaimmillaan. Roomalaiset vaativat, että kristittyjen piti muiden kansalaisten tavoin palvoa keisaria osoittaakseen isänmaallisuutensa. Tähän kristityt eivät suostuneet, joten heitä pidettiin epäluotettavina ja vaarallisina valtakunnan vihollisina. Kristittyjen salaisista tapaamisista alkoi liikkua hurjia huhuja. Kokoontumiset tapahtuivat usein kaupunkien alle kaivetuissa hautalabyrinteissä, katakombeissa. Ihmiset pelkäsivät hautoja eivätkä uskaltaneet liikkua niissä. Siksi katakombit olivat tuvallisia kokoontumispaikkoja kristityille. Soussen puolitoista kilometriä pitkissä labyrinteissä on 240 käytävää.