Suomalainen ajokortti 100 vuotta

Auto ei ole todellakaan vain peltiä ja muttereita, kulkuväline jolla siirrytään ja kuljetaan tavaraa paikasta toiseen. Miespuolisilla henkilöillä autoihin liittyy usein suuria tunteita ja siitä on tullut himoittu kulutustavara. Autoilun reilun sadan vuoden mittaisen historian aikana on tapahtunut suuri mullistus ihmisten siirtyessä yhä vain enemmän kulkemaan neljän pyörän päällä. Autoilussa tarvittava ajolupa - ajokortti täytti tänä vuonna 100 vuotta. Miksi ja miten auto sitten keksittiin?

Kun 1800-luvulla hevosten määrä lisääntyi, ihmiset suurin piirtein kahlasivat niiden jätteissä. Hevosia pidettiin luvattoman huonosti, sen päätettyä päivänsä se saatettiin jättää niille sijoille tai jopa kitumaan. Hevosten raadot ja jätteet olivat todellinen uhka ihmisten terveydelle. 1886 saksalaiset insinöörit keksivät auton. Ensimmäisiä autoja nimitettiin hevosettomiksi vaunuiksi ja ne herättivät ihmisissä lähinnä kauhua. Jyväskylän kaupungin järjestyssäännöissä varoiteltiin, että ”automobiililla ajettaessa älköön kulkunopeus olko suurempi kuin päivän valolla 15 kilometriä kadulla ja 20 kilometriä sivutiellä”. Automobiililiikenteen järjestyssääntö 22.7.1907 edellytti, että jokaisen automobiilin ohjaajaksi haluavan piti hankkia ajolupa. Ensimmäisen todistuksen ajoluvasta Suomessa sai filosofian maisteri Yrjö Weilin. Ajolupaa alettiin kutsua kuljettajantodistukseksi vuoden 1911 jälkeen. Luvat annettiin kuljettajille kirjanmuotoisina, vahakantisina todistuksina. Koska autoilu oli kaikkea muuta kuin turvallista, laadittiin myös autoiluun säännöt vuonna 1914. Niiden mukaan automobiilissa tulee olla ohjauslaite ja laite, jolla estetään sitä lähtemästä itsekseen käyntiin. Autot kuitenkin hajosivat miten ja minne sattuu. Häkäautot saattoivat aiheuttaa kuljettajilleen huimausta ja huomattavaa väsymystä, jopa muistin huononemista. Varhaista autoilua hankaloitti myös se, että bensiini oli pitkään ostettava apteekista. Esimerkiksi Loviisan apteekki mainosti itseään vuonna 1910 kaupungin ensimmäisenä bensiiniasemana.

Mustion linnan herra Hjalmar Linder, oman aikansa rikkain suomalainen, osti Suomeen yhden ensimmäisistä autoista. Autoa oli tavoitellut myös Belgian kuningas, mutta Linder tarjosi enemmän ja toi auton Mustioon ihmisten kauhuksi. Auton mukana seurasi kuljettaja vaimoineen, sillä Suomessa ei kukaan olisi osannut autoa ajaakaan. Auto kulki enimmillään 25 kilometriä tunnissa. Harvat suomalaiset olivat nähneet autoa ja rämisevä ja savuttava härveli Mustion teillä pelotti sekä ihmisiä että eläimiä. Linder korvasi runsaskätisesti kaikki uuden automobiilinsa aiheuttamat haitat. Tarina kertoo, että törmättyään lehmään Linder maksoi sen omistajalle kolminkertaisen korvauksen. Tämän seurauksena paikkakunnan emännän ryhtyivät väijymään tienposkessa mansikkeineen ja pörisevän automobiilin eteen päätyi lehmä jos toinenkin, ennen kuin härveliin alettiin tottua ja emännät joutuivat keksimään toisen rahanansaitsemiskeinon. Autot alkoivat nopeasti yleistyä, Suomen ensimmäinen varsinainen autokauppias oli helsinkiläinen Sergei Nikolajeff jr, joka avasi myös autokorjaamon sisältäneen liikkeensä vuonna 1905. Kovin huimaavaa ei matkanteon vauhti autoilun ensivuosikymmeninä ollut. Kerrotaan että pastori Valter Lampen selviytyi Turusta Helsinkiin 1.6.1906 kahdeksassa tunnissa. Vuonna 1905 aloitti ensimmäinen linja- auto liikenteen välillä Turku – Uusikaupunki. Ensimmäinen yritys kaatui historian mukaan Suomen suuriruhtinaskunnan ajokelvottomiin maanteihin.

Kehitys tuo valitettavasti mukanaan myös varjopuolia. Varhaisin Suomessa tunnettu liikenneonnettomuus tapahtui syksyllä 1899 lähellä Viipuria. Lemiläinen hevosmies perunakuormineen kohtasi kummallisen koneen, joka piti erikoista ääntä. Hevonen pelästyi, kaatui maantien ojaa ja sekä mies että hevonen saivat lieviä vammoja. Tasan 100 vuotta sitten, vuonna 1907, kirjattiin myös ylös ensimmäinen rattijuopon aiheuttama onnettomuus. Uutisoitiin miten automobiili tuli huimaavaa vauhtia rautatientorille ja törmäsi lyhtypylvääseen. Kuljettajan todettiin olevan juovuksissa.

Auto oli aluksi niin kallis, että sitä ei luultu myytävän montakaan kappaletta. Amerikkalaisen Henri Fordin unelma oli rakentaa autoja, joita kuka tahansa kykeni hankkimaan ja käyttämään. Ford keksi liukuhihnan ja niin auto pystyttiin tuomaan tavallisen kuluttajan ulottuville. T- Ford on ensimmäisiä liukuhihnalla tehtyjä autoja, se on myös yksi maailman eniten ostetuista automerkeistä. Suomessa T- Fordin ajaminen edellytti oman T- Ford -ajokortin hankkimista autossa olevien jalkavaihteiden vuoksi. Autosta tuli nopeasti varakkuuden ja menestymisen symboli. Pariisista virtasi maailmalle toinen toistaan upeampia autoja kuten Rolls Royce ja Cadillac. Auto merkitsi ihmisille tuolloin vielä kuitenkin sitä miten se määriteltiin: Se oli tavarankuljetukseen tarkoitettu pyörillä itsestään liikkuva laite.

Pian kuitenkin oivallettiin auton ylivertaisuus myös ihmisten liikkumisessa paikasta toiseen. Saksalaisten insinöörien keksintö toi ennennäkemättömän liikkumisen vapauden. Kyläilymatkoillakaan ei tarvinnut enää viipyä päivätolkulla. Amerikassa ymmärrettiin paketoida insinöörien tylsä tekniikka kauniiseen pakettiin. Autosta tuli himoittu kulutustavara, joka kuvastaa omistajansa parhaita ominaisuuksia. Mikään laite tai tavara ei herätä niin paljon intohimoja kuin auto. Olipa opiskelija tai miljonäärikerhon jäsen, jokainen varmasti muistaa ensimmäisen autonsa. Henri Ford hieraisisi kaksi kertaa silmiään nähdessään nykyisen menon maanteillä. Fordin unelma on toteutunut tavalla, jota hän ei olisi koskaan voinut kuvitella. Suomessakin oli käytössä vuonna 2005 henkilöautoja lähes kaksi ja puoli miljoonaa! Ajokorttejakin on ajajien taskussa tällä hetkellä 3,4 miljoonaa kappaletta.

Lähteet: Radio-ohjelma, Tietojätti 2000 tietosanakirja,
Esa Koskinen – Kullalla kirjailtu elämä,
useita lähteitä internetistä
Kuvat Big Benin museosta Ruotsin Värnamosta