HISTORIA ELÄÄ RANTSILAN PATSAISSA

Rantsila, joka muuttui kuntaliitoksessa osaksi Siikalatvan kuntaa, sijaitsee Siikajoen keskijuoksulla 60 kilometriä Oulusta etelään nelostien varrella. Pitäjä mainitaan J. L. Runbergin Vänrikki Stoolin tarinoissa sillä Suomen sodan viimeinen taistelu käytiin Rantsilan Kerälänkylässä marraskuussa 1808, 200 vuotta sitten. Rantsila tunnetaan myös patsaspitäjänä, sillä rantsilalaiset – ranttiset – ovat taiteilleet niitä paikkakunnalleen useita kymmeniä. Suurin osa patsaista on tehty kotiseutuneuvos Helmi Junttilan aloitteesta kansalaisopiston piireissä Martti Väänäsen johdolla. Rantsilan patsaat ovat ainutlaatuinen läpileikkaus Suomen historian viimeisistä vuosisadoista.

Rantsilan kappalaisen Christfrid Gananderin näköispatsas sijaitsee Rantsilan kirkkopuistossa. Tämä suomen kielen ja suomalaisen kansanperinteen kerääjä teki pääosan elämäntyöstään Rantsilassa. Ganander keräsi sanakirjaan sanoja yli 20 vuotta. Se sisälsi yli 30 000 sanaa, 5000 runonsäettä ja 2000 sananlaskua. Pari vuotta sitten tapahtuneessa suurimman suomalaisen äänestyksessä Ganander ylsi sijalle 30! Hän päihitti monet tunnetummat alaa sivuavat kielimiehet kuten Runebergin ja Topeliuksen.

Suomen sodan viimeinen taistelu Suomen puolella käytiin Rantsilan Kerälänkylässä. Taistelun komentajana oli kenraali Johan August Sandels. Sandelsin ratsastajapatsas, jossa hänet on kuvattu hevosensa Bijoun selässä, on kunnan keskustassa. Sandels on eräs niitä Suomen historian henkilöitä, joka saa kiittää maineestaan Vänrikki Stoolin tarinoita. Suomen sodassa oli taistellut myös Carl Georg Montgomerry, jonka tarinoita kesälomiaan tätinsä Elisabeth Montgomerryn luona Ollilan sotilastilalla viettävä J. V. Snellman mielellään kuunteli. Lukeva poika – patsas kuvaa Snellmania lapsena Rantsilassa vietettyjen kesien aikaan. Kerrotaan, että juuri noina Rantsilassa viettäminään kesinä tämä suomalaisuuden puolustaja oppi suomenkielen.

Kylväjä – leivänkasvattaja – patsas on tehty menneen ajan maanviljelyn ja vanhojen työtapojen muistoksi. Suurista nälkävuosista on kulunut 150 vuotta. Nälkävuodet tappoivat kahdeksan prosenttia maan väestöstä. Talvi 1867 oli ankara. Lunta oli maassa kinoksittain vielä toukokuussakin. Pettuleipä ja kerjuumatkat tulivat kansalle tutuksi. Vanha kansa osasikin arvostaa Jumalan viljaa ja monet siunasivat leivän ennen kuin ryhtyivät syömään. Rantsilasta etelään johtava yhdentoista kilometrin mittainen suora tienpätkä tehtiin hätäaputöinä nälkävuosien aikaan. Raivaajapatsas muistuttaakin, että raivaajia me olemme jokainen juuriltamme. Maataloutta monipuolistettiin ja teollisuutta kehitettiin, jotta vastaavat nälänhädät voitaisiin tulevaisuudessa tehokkaammin torjua. Kylmänen Food Oy:n piha – alueella oleva patsas kuvaa tehtaan perustajaa Matti Kylmästä, joka taluttaa teurastettavaksi ensimmäistä ostamaansa sonnia.