GAUDEAMUS IGITUR

Vaikka ylioppilaslakki ei enää olekaan sivistyneen nuorison kesäpukine numero yksi, eikä ylioppilas tänä päivänä ole koko kylän ihastelema poikkeuksellinen hengen jättiläinen, on lakitettavalla abiturientilla silti aihetta tyytyväisyyteen urakan päätökseen saattamisesta. Omissa juhlissaan ei ainakaan kannata näyttää nukkavierulta laitapuolen kulkijalta. Näin neuvoo ylioppilaan etikettiopas. Vuoden 2008 ylioppilas Marianne Katariina oli sisäistänyt neuvot kunniakkaasti ja nukkavieruus oli juhlapäivänä kaukana. Päivänsankari oli niin raikas ja luonnollinen kuin 19 – vuotias tyttö voi elämänsä keväässä olla. Vaikka ylioppilastutkinnolla on Suomessa yli 150 vuotta vanhat perinteet ja vuosittain lakitetaan 35 000 uutta ylioppilasta, on se jokaiselle heistä ainutkertainen juhlapäivä.

Sievin Jokikylälle kaarsi toukokuun viimeisenä sunnuntai - iltapäivänä autoja pihan täydeltä. Edellisenä päivänä paikalle oli ennättänyt jopa seitsemänkymmentä vierasta, nyt vietettiin rääppiäisiä lähinnä suvun voimin. Talon laajennusremontti oli saatu kunniakkaasti siihen pisteeseen, että juhlia voitiin viettää. Vanha rintamamiestalo on muuttanut ilmeensä ja pessyt kasvonsa totaalisesti ja näyttää nyt kunnon kartanolta.

Carita ja Jukka – kummit ajelivat paikalle Oulunsalosta. Caritan kainalosta pilkotti jotain vaaleanpunaista ja ruusukuvioista sillä Mariannen lempiväri on vaaleanpunainen, mikä näkyy myös hänen vinttihuoneestaan. Juhlapäivän asu oli kuitenkin raikkaan turkoosi. Heleän vihreässä alkukesän luonnossa värit pääsivät kuvatessa oikeuksiinsa. Jos Marianne ja Anniina muistuttavat lähinnä Peppi Pitkätossua niin Sara on aivan ilmetty Vihervaaran Anna. Myös nuoremman polven punapäistä löytyy temperamenttia. Jukka – isälle ja Veeralle syntyi valtataistelu kameran käyttöoikeudesta, mutta kiista päättyi tällä kertaa vanhemman sukupolven edustajan eduksi. Lapsilla oli lystiä touhuta maalla. Vaikka aurinko meni välillä pilvien taakse, lämpöä riitti ja juhlatunnelma oli korkealla.