SUKUILOA SNELLMANIN HENGESSÄ

”Snellmaninkatu on tuolla Tuomikirkon takana, koska siellä on Suomen Pankki”, ystävällinen kadunmies opastaa. Kiitämme tiedosta, Suomen Pankkia kohti olemme juuri suunnistamassa. Puolijuoksun ohessa napsin muutamia kuvia ympäri Helsingin keskustaa liehuvista Suomen lipuista, jotka puuskainen tuuli saa hulmuamaan. Koko valtakunnassa vietetään J. V. Snellmanin päivää ja suomalaisuuden päivää. Välittämättä kolakkaasta tuulesta tuomiokirkon portaat on kansoitettu ja turistit räpsivät kuvia upeasta, Engelin suunnittelemasta aukiosta. Ripeästä taivalluksesta huolimatta Suomen pankin edusta on tyhjä, lukuun ottamatta itse J. V:tä, joka on istunut paikoillaan jo vuodesta 1923 asti. Tuolloin Snellmanin patsas paljastettiin juhlallisin menoin kadettikomppanioiden, laulukuorojen, poliitikkojen sekä tieteen, taiteen ja julkisen sanan edustajien läsnä ollessa. Snellmania pidetään suomen markan isänä, joten pankin edustalle parkkeeraamisessa on vahvat perusteensa. Satanen tunnettiinkin snelluna niin kauan, kun saimme markkaa valuuttanamme pitää. Sukuseuran jättämästä kukkalaitteesta päättelemme kokousväen siirtyneen kolean tuulen saattelemana sisätiloihin. Onneksi Virtasen Päivi Tampereelta tulleena on myös myöhässä, ja hänellä on selvillä mihin patsaalta jatkamme.

Hotelli Arthurista tulvahtaa iloinen puheensorina. Erään vastaanottajan arvaan sukuseuran sihteeri Marjatta Schluppiksi hänen sydämellisten ja iloisten sähköpostiviestiensä perusteella. Turusta paikalle tullut sukuseuran varapuheenjohtaja Henrik Snellman toivottaa kokousväen jämäkästi tervetulleeksi. Hän tuuraa kokouksesta estynyttä varsinaista puheenjohtajaa Jussi Snellmania, jonka työpaikan edustalla juuri olimme suvun suurmiestä käyneet tervehtimässä. Esittelykierroksella selviää kuka on Gerhardin, kuka Peterin tai Samuelin sukuhaaraa. Paikalta löytyy muutamia sukuseuralaisia, jotka ovat olleet läsnä sukuseuran perustavassa kokouksessa vuonna 1957. Snellman - suku harrastaa reipasta meininkiä eikä kainostele mikäli arvelee törmänneensä sukulaiseen. Eräs sukuseuraan kuuluva kertoo saaneensa ensikosketuksen sukuun siten, että joku oli soittanut ovikelloa, astunut sisään ja kertonut olevansa sukulainen. Jotkut ovat kursailemattomasta toiminnasta vähän säikähtäneetkin. Illan aikana kuultiin kokemus sitä miten eräs sukuseuralainen oli huomannut naapurioveen ilmestyneen Snellman – nimikyltin ja naapurin nähtyään käynyt kyselemään onko tämä mahdollisesti J. V. Snellmanin sukua ja onko tietoa mihin sukuhaaraan hän kuuluu. Nuori mies oli luikkinut kiireesti omaan asuntoonsa ilmeisesti arvellen tuon uteliaan tädin tulevan vielä kylään sukuasioineen.

Joitakin nuoria ihmisiä sukuseuran toiminta kuitenkin todistetusti on lähellä sydäntä. Vaikka sukuseuran jäsenten keski – ikä on noussut, paikalla oli ilahduttavan monta alle 30 – vuotiasta suvun asioista kiinnostunutta. Muutamat nuoret totesivat olevansa paikalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun ovat aikuistuttuaan vapaaehtoisesti voineet päättää mukaan tulonsa. Erästä Virkkusen suvun nuorta polvea on paikalla niin monta, että suvun päämiehen arvellaan ansainneen prenikan rintaansa ansiokkaasta toiminnasta perinteiden siirtäjänä. Prenikoita ei illan aikana nähty, mutta sitäkin upeampi sukuyhdistyksen uusi myyntiartikkeli, kultaajamestari Raimo Snellmanin valmistama, Heikki Häiväojan suunnittelema sukureliefi. Keskusteluissa todettiin, että nettisivut ovat tämän päivän paras informaatioväylä. Sukuseuran nettisivujen kehittäminen onkin lähiaikojen tavoite. Illassa väläyteltiin mahdollisuutta perustaa sivuille keskustelupalstoja suvun asioista kiinnostuneille.

Henrik Snellman totesi puheessaan, että kanssakäyminen sukulaisten kesken tulisi olla niin miellyttävää ja innostavaa, että se innostaisi aina uusia sukulaisia liittymään mukaan toimintaan. Snellmanin mielestä sukuseuran toiminta voisi olla kiinnostava harrastus myös nuoremmille jäsenille. Snellman toivotti puheensa lopuksi rakkaille sukulaisille hyvää J. V. Snellmanin päivää 2008. Aurinkoinen pääkaupunki, jonne Snellman Turun palon v. 1827 jälkeen muutti keisari Nikolai I:n siirrettyä Akatemian Helsinkiin, yhtyi yhteiskunnan uudistamiseen niin moninaisilla tavoilla vaikuttaneen suurmiehen päivän viettämiseen kymmenillä lipuillaan. Tuntuu hienolta olla suomalainen ja kuulua samaan sukuun noin merkittävän miehen kanssa. Johan Vilhelm Snellman on aatelointinsa ja liputuspäivänsä totisesti ansainnut.