RYMYJUHLAT ISÄNMAALLISESSA HENGESSÄ

Mikon ja Mikaelin nelikymppisiä vietettiin yli kellonympärys lähes sadan hengen voimin. Syytä virstanpylvään juhliin olikin sillä kyseessä eivät ole ketkä tahansa suomalaiset miehet. Juhlimme isänmaallisia kansallissankareita: Monipuolisia, idearikkaita ja ihmisystävällisiä suurmiehiä. Jos ei sitä jo nyt niin ainakin tulevaisuudessa, mikäli illan aikana pidettyjä puheita ja lahjojen julkistuksia on uskominen.

Jotta juhlinnan makuun todella päästäisiin, päivää vietettiin usealla eri paikkakunnalla. Tapahtuma alkoi kello 11 Kaupissa, jossa paikalle ehtineille miehille kävi välittömästi käsky siirtyä varusvarastolle asianmukaisen kostyymin saadakseen. Piha vilisi kohta armeijan maastopukuihin pukeutuneita eri – ikäisiä miehiä. Nuoruuteen palaaminen herkisti miehiä, olihan useimmilla armeija-ajoista jo tovi vierähtänyt. Varusteiden vastaanottamista seurasi täisaunotus. Mikko patistettiin normaalia lyhyempään saunasessioon sillä eräs hänen lahjoistaan ei ollut pysyä nahoissaan pyrkiessään ulos paketista. Todistetusti Mikko oli aidosti iloinen Sauli – kissasta ja Kaupin tilan toinen Mikko – isäntäkin totesi kissaa rapsuttaessaan, että heillä ei pitkään aikaan olekaan ollut kesyä kissaa. Mikäli kissalle aiemmin annettu nimi ei uutta omistajaansa miellytä, tälle annettiin etulahjana oikeus kastaa kissa uudelleen Matiksi tai vaikka Susan Ruususeksi. Ei nimi kissaakaan pahenna. Pääasia on, että siitä huolehditaan paremmin kuin talon muista kissoista, joiden määrästä ei kellään taida olla tarkempaa havaintoa.

Miesten lähtiessä rymyämään kasarmialueelle, naiset suunnistivat Mänttään, joka tunnetaan monista mielenkiintoisista museoistaan. Valkoinen talo on elämyksellinen museo, jossa pääsee käyttämään hoksottimiaan. Museota mainostetaankin toteamalla, että vain museossa voi olla näin hauskaa! Näimme myös koskettavan esityksen perheen elämästä sodan aikana, jonka jälkeen pääsimme tutustumaan tuon ajan kotiin. Voipaperiin käärityt eväät ja peltimukista tarjotut nautimme Karskin Emännän kahvilassa. Villasukkaan pujotetusta lasipullosta kaadettuna kahvi maistui taivaalliselle. Pääsimme vielä kulttuuriaarteiden äärelle Joenniemen kartanoon. Ällistelimme suomalaisia taiteen klassikkoja ja vanhan eurooppalaisen maalaustaiteen kokoelmia.

Kello viideltä oli katettu Keuruun Varuskuntakerholle maittava lounas. Kuten arvata saattaa, tekniset ongelmat viivästyttivät ohjelmien alkamista puolella tunnilla. Lopulta päästiin katsomaan Mikaelin hartaudella tekemät kinot illan vieraista. Hän toivoi, että sillä esityksellä vierailla olisi mahdollisuus tutustua toisiinsa ja että se sulattaisi mahdolliset viimeisetkin jäykkyydet vieraiden väliltä. Sattumien summana illan aikana nähtiinkin lukuisia kuva – ja kinoesityksiä. Sukulaisten esittelyn jälkeen pääsimme näkemään mm. naisten alusvaatekaupassa asioivan toimitusjohtajan, joka OLI aiemmin myös lähetysalueen sihteeri, saunatakissa ja - lakissa Jyväskylän liikenteen linjavaunuun pyrkivän avantouimarin ja Ry.n pöntössä Mikko Tiirolan tupakkalakosta palavasti saarnaavan puhujan. Videossa otettiin kantaa myös toisen päivänsankarin vaivaan, joka näyttää olevan pitkäaikainen ja vaikeasti hoidettavissa. Kinojen jälkeen Lauri pääsi vauhtiin Leijonatietokilpailun kanssa. Koska ystäväporukalla oli lukuisia kirjoja lahjoitettavana, oli niiden luovuttamiseksi kehitetty tietokilpailu. Finaaliin päätyivät Mikko ja Mikael ja heillä oli mahdollisuus tavoitella 40 000 euron pääpalkintoa. Välipalkintoina miehet pokkasivat lukuisia kirjoja monilta eri aloilta omilla ex libriksillään varustettuna. Tietokilpailun lomassa Leijonat luikauttivat miehille omistetut saunalaulut. Aikataulullisista syistä ohjelmatoimikunta päätti jättää jokerikysymyksinä miehille tarkoitetut kysymykset esittämättä. Teatterin keinoin oli suunniteltu esitettäväksi omat erityiskysymyksensä. Koska Mikael on nimittänyt itsensä ihmissuhdeasiantuntijaksi, hän olisi päässyt ratkomaan Muttisen perheen parisuhdeongelmaa. Mikolle oli varattu kiperä tilanne Petäjäveden kunnanvaltuuston kokouksesta, joka hänen olisi puheenjohtajana pitänyt kaikkia puolueita tyydyttävästi ratkaista. Päätimme pitää pikkukinkerit myöhemmässä vaiheessa ja panna sankarit lujille tuolloin. Ja – tosiasiahan on, että kaikkia kolttosia mitä nämä herrat ovat muille tehneet, ei pysty yhden illan aikana edes kostamaan. Jatkot ovat senkin puoleen paikallaan.

Sukulaiset olivat paneutuneet tarmolla ja huolella sankarien menneisyyden valottamiseen. Pirkko - äiti kertoi värikkäästi Mikon varhaisimmista vuosista. Vaikka tunnemmekin Mikon vaikutusvaltaisena miehenä, monille oli silti varmaan yllätys, että tämä poliitikko on aloittanut vaikuttajan uransa jo 13 - vuotiaana. Näimme ja kuulimme useita eri lehtikirjoituksia, jossa otettiin kantaa päivän poliittisiin asioihin ja kiinnitettiin huomiota epäkohtiin. Mikko on ollut lukumiehiä jo nuoresta lähtien. Eräässä kirjoituksessa hän toivoi uutta painosta Vänrikki Stoolin tarinoista. Sukulaisilla oli ilo toteuttaa Mikon toive nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin ja tuoda uunituoreet kansankielelle sovitetut painokset lahjaksi lukumiehelle. On suorastaan pyörryttävää huomata mitä kaikkea päivän toisesta sankarista olisi voinut tulla. Sen lisäksi että ammatinvalinta on tuottanut vaikeuksia sillä lahjoja on niin monelle alueelle, hän on käyttänyt myös useita nimiä. Nykyisin käytössä olevan lisäksi herra on tunnettu nimillä Jukka Juujärvi, Mika Juujärvi ja Jukka M. Juujärvi. Ilmankos miehessä tuntuu olevan niin monta persoonaa. Sisarusten juonnon lomassa kuulimme nuoren radiokuuluttajan selostuksia niin hääjuhlista kuin urheilukilpailuistakin. Herrasta itsestäänkin olisi voinut tulla huippu-urheilija, mikäli hänen nuoruudenaikaista valmentajaansa olisi uskominen. Kun mies on opiskellut OKL:ssä, hakenut onnistuneesti teologiseen ja tituleerasi itseään eräässä selostuksessa jo vuonna 1982 pääministeriksi, mitä kaikkea tästä miehestä olisi voinut tulla. Ainakin sisarusten mielestä hän on väärässä ammatissa ja lopullinen on vielä näkemattä. Illan aikana voitiin myös todeta, että maailma on menettänyt yhden elokuvaohjaajan Mikaelin paneuduttua lakimiehen uralle. Ja ehkä myös näyttelijän, näimmehän vanhemmalla iällä perheenlisäystä saaneen isä Rahkolan lastenvaunuja lykkimässä sekä muutamia muita roolisuorituksia.

Kapteeni (res.) Matti ”Nortti” Jokitalo julkisti päivän aikana tapahtuneen perusammunnan tulokset ja suoritti palkintojen jaon. Ykköspalkinnon pokkasi 90 pisteellä Heikki Marjanen eteläisestä Suomesta. Toiseksi kiri Mikko Oikarinen, kolmas palkinto meni Ouluun Matti Lehdon ampumataidoilla ja neljännen sijan vei Juhani Hämäläinen Laukaasta. Ministeriön koordinoiva asiantuntija Taru Tölvänen saapui paikalle tuomaan tervehdyksen Arkadianmäeltä. Pääministeri oli vedonnut seurustelukiireisiinsä ja ulkoministeri Ilkka Kanervakin oli tyytynyt lähettämään onnittelunsa tekstiviestillä, joten Tölvänen tölväisi muutamin kriittisin sanoin sankareita tervehdyksen lomassa. Onhan hän aitiopaikalla seuraamassa tapahtumia asuessaan toisen sankarin kanssa samassa pihapiirissä. Tölvänen toi onnistuneesti esille sekä mies että naisnäkökulman. Tänä päivänä puhutaan paljon tasa-arvosta ja totuuden nimessä on sanottava, että näkökulma oli erittäin hyvä tuoda esille, sillä Mikko on nähty ajoittain tupakkalakon rikottuaan mekko päällä. Tölvänen lahjoittikin tasapuolisuuden nimissä molemmille miehille helmet, joiden väri oli valittu aatteen mukaan. Niinpä maatalon isäntä sai vihreän ja toinen sankari sinisävytteisen korun. Arkadianmäen edustaja liitti tervehdykseensä toivomuksen siitä, että yhteyttä pääkallopaikalle otettaisiin virka-aikaan sillä siellä on huomattu, että Keski- Suomessa ei tunneta kellonaikoja.

Oli illan juhlallisen loppuhuipennuksen aika. Peräpohjolan kansallispukuihin pukeutuneet airuet asettuivat näyttämölle Jean Sibeliuksen aina yhtä koskettavan Finlandian soidessa. Lauri piti puheen, jonka aikana ei kuivaa silmää juuri nähty. Hän totesi miten jokainen suomalainen muistaa jo sieltä koulujen alaluokilta miten suurella kunnioituksella kerrottiin suomalaisista kansallissankareista, olivatpa he sitten kirjailijoita, presidenttejä tai suuria taidemaalareita. Meillä oli nyt mahdollisuus olla läsnä erään kansallisen käsitteen paljastustapahtumassa. Lauri kertoi, että näistä teoksista tullaan ottamaan paljon lisävedoksia ja kansalaiset tulevat sijoittamaan niitä hartaudella kotiensa seinille. Näin kansa kiittää suurmiehiään tähän astisesta työstä yhteiskuntamme hyväksi sekä jää odottamaan, kannustamaan ja innoittamaan uusiin merkittäviin suorituksiin. Kun taulut peittänyt lakana poistettiin kostuivat varmasti myös sankareiden silmät. Liikutusta kesti varmasti siihen asti, kun Mikaelia pyydettiin suomentamaan tauluihin painettu latinankielinen lause. Mikael arveli luonnollisesti sen olevan jotain ylevää ja hienoa. Tyly totuus kuitenkin on, että tarkasti suomennettu lause kertoo, että kunnon puku tekee miehen. Kaikki häneen uskovat vaikka olisi millainen tomppeli. Tero lohdutti päivänsankareita toteamalla, että siksi lähes kaikki Leijonat olivat pukeutuneet pikkutakkiin vaikka sankareiden toivomus oli, että vieraat saapuisivat mahdollisimman rennoissa asuissa. Myös pudasjärveläiset taustat omaava Vara- amiraali Juhani Hämäläinen toi terveiset tasavallan presidentiltä, puolustusvoimilta ja Mannerheimin muistosäätiöltä. Monet muut yhteisöt kuten Oulun seudun keskusta – ja kokoomusnuoret sekä Suomen lehtikirjoittajien liitto olivat halunneet liittyä onnittelijoiden joukkoon. Kaikkien tervehdysten jälkeen, Laurin poistettua helmet juhlinnan kohteiden kauloista, amiraali kiinnitti sankareiden rintaan Mannerheim – mitalit, jotka heille oli tuolla päivämäärällä myönnetty. Mitalin toisella puolella on Leijonan kuva, mikä tässä tilanteessa on erityisen sopivaa.

Lahjapöytä oli koreana kuten asiaan kuuluu. Ystäväpiirin juhlatoimikunnan kukka-asiantuntija Ismo Permikangas oli koordinoinut tuotavaksi yhden kevätesikon jokaiselta onnittelevalta pariskunnalta kullekin sankarille. Kevätesikot olivat hieman hakusalla, joten hortonomi Permikangas lupasi tarvittaessa vaihtaa yrtin ruukkunarsissiin. Pohtiessamme kahden hieman erilaisen ruukkunarsissin välillä siippa totesi, että pääasia on, että kukka on mahdollisimman ruma. Lahjapöydän kukkasiin lukeutuivat ne moninaiset ajankohtaiset laatuteokset, joita sankarit eri tahoilta pokkasivat. Koska muisti todistetusti alkaa heiketä neljänkymmenen ikävuoden jälkeen, juhlakalut saivat omista kuvistaan tehdyt muistipelikortit, joita velvoitettiin pelaamaan vähintään syntymäpäivinä. Mikon juhlinta sai kirjaimellisesti makean päätöksen puolenyön tietämissä, kun Kanniaisen Teo pääsi kostamaan itselleen tehdyn jäynän lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, se sananlasku näyttää pitävän paikkansa vielä tänäkin päivänä.

Koska näiden herrojen kinkereillä on tapana päätyä Iltasanomien lööppeihin, riski siihen kasvoi illan edetessä. Ilotulituslupa oli haettu ja saatu, mutta tulitus olisi pitänyt toimittaa kello 22 mennessä, jolloin kunnialliset kansalaiset vetäytyvät peittoalueen sisäpuolelle. Viisarit olivat kuitenkin raksuttaneet jo lähelle puoltayötä ennen kuin pauke alkoi. Paikalle ei kuitenkaan saapunut torvisoittokuntaa eikä sinisillä vilkuilla varustettuja autoja, joten syvennyimme katsomaan vielä pätkän toisen päivänsankarin elämästä Mikaelin toimiessa elokuvan tuottajana. Näimme katsauksen kunnanvaltuustoon pyrkivän Mikon haastattelusta, jossa tämä selitti naistoimittajalle syyt mistä johtuu syntyykö lehmiä vai sonneja. Ehdokas vakuutti toimittajan ja ilmeisesti äänestäjätkin sillä Mikko meni ensikertalaisena heittäen läpi ja päätyi kunnan ääniharavana suoraan puheenjohtajan pallille. Seuraavia eduskuntavaaleja jäädään siis odottamaan mielenkiinnolla. Ja jos tuomiokirkkorovasti Mikael Juujärvi joskus saarnaa pöntöstä ja veisaa alttarilla, allekirjoittanutkin lupaa alkaa kuunnella radioituja Jumalanpalveluksia.