”Oi kallis Suomenmaa” – levy markkinoille

Laululeijonien toisen, odotetun levyn julkistustilaisuus koitti joulukuun ensimmäisenä päivänä Jämsän Särkisaaressa. Luonto oli kääritty valkoiseen pakettiin juhlan kunniaksi, roihut valaisivat pihapiiriä ja juhlatunnelma oli korkealla. Juhlan kunniavieraaksi oli pyydetty veteraani Veikko Välimäki vaimonsa Marja – Liisan kanssa. Aikoinaan levyä suunniteltaessa oli Veikolta sekä Urpo Linjamalta saatu merkittävää tietoa sota – ajan tapahtumista kertomusten ja tarinoiden kautta. Sillä tarinoida Veikko totisesti osaa kunnioitettavan korkeasta iästään huolimatta. Veikko kertoi tulleensa juuri kuntoutuksesta. ”Suomi on hoitanut sotainvalidinsa moitteettomasti. Mehän olemme katoava, mutta toivottavasti emme uusiutuva luonnonvara. Kuntoutuksessa oli 99 ja 97 – vuotiaat veteraanit, joilta toiselta kranaatti on vienyt silmän ja korvan. Ei ole pojilla rollaattoreita ja ovat virkeinä osallistumassa kaikkeen toimintaan”, Veikko kertoo. Monista taisteluista selvinnyt, viisi vuotta maataan puolustamassa ollut 87- vuotias Veikko on juuri sitä ikäluokkaa, jota elossa olevat sotaveteraanit ovat keskimäärin.

Kuoron taiteellinen johtaja Mikael Juujärvi kertoi että uuden levyn syntysanat lausuttiin vuoden 2005 jouluna Kaupin tuvassa. Työtä on tehty sen jälkeen kovasti, että julkistustilanteeseen oli päästy. Mikael muisteli sitä, miten edellinen levy julkistettiin onnettomien tähtien alla Korpilahden Oittilassa, missä haulit viuhuivat ja lööpit kirkuivat seuraavana päivänä. Tällä kertaa tarkoitus oli ottaa ilta rauhallisemmin. Vaikka allekirjoittaneen siipalle koituikin historiallinen mahdollisuus päätyä Kimi - serkun kanssa samaan lööppiin, moisen huomionosoituksen toivottiin jäävän viimeiseksi. Iltasanomien lisäksi Leijonat päätyivät tuolloin myös Kalevan sivuille. Lehdessä kirjoitettiin miten mieskuorolaulu jakaa mielipiteitä jyrkästi: Joidenkin todettiin pitävän miehisestä laulannasta, josta löytyy niin herkkyyttä kuin mahtavaa voimaakin sen mukaan, mitä nuotit ja kuoronjohtaja osoittavat. Toiset pitävät mieskuorolaulua lähinnä mahtipontisena uhoiluna. Ilmeisesti jälkimmäiseen joukkoon kuuluu se henkilö, joka ampui Suomen Laululeijonat nimistä mieskuoroa Korpilahdella, kirjoitti Kaleva. Tuosta kirjoituksesta olisi syytä jo loukkaantua, eivät Leijonat sentään niin huonosti laula, että pitäisi alkaa haulikolla hiljentämään. Kalevan kirjoituksessa todettiin kuitenkin, että Laululeijonat saanevat nyt esityksiinsä aivan uutta syvyyttä ja omakohtaisuutta, parhaassa tapauksessa aihetta uuteen lauluun. Laulua tuosta tapahtumasta ei ole kuitenkaan syntynyt, vaikka kaikenlaisia makkaramarsseja ja kansanedustajien kannatuslauluja on kuultu. Illan aikana todettiin kuitenkin se tosiasia, että yksikään ehdokas, jota Leijonat yrittivät laulamalla vauhdittaa Arkadianmäelle, ei sinne valtakirjaa kansalta saanut.

Mikael kertoi miten valtioneuvosto oli antanut erityisluvan Suomilogon käyttämiseen ja todennut, että tulossa on hieno äänite ja toivotteli onnea jo etukäteen. Mikael antoi tuttuun tapaansa perusteellisen selvityksen, pienoishistoriikin jokaisen laulun taustasta. Nämä kiinnostavat yksityiskohdat ovat myös luettavista levyn mukana seuraavasta bookletista, jonka kokoamisessa levyn voimahahmot eivät ole säästäneet työtä ja vaivaa. Kontra – amiraali Lauri Vappula toi puolustusvoimien puolesta monia tervehdyksiä levyn tekemiseen osallistuneille. Kannustuksia saivat niin uudet laulajat kuin kuoronjohtaja Hannu Tervokin. Myös naisia palkittiin. Erään palkitun meriitiksi mainittiin se, miten hän oli nurkumatta päästänyt miehensä kuoronharjoituksiin ja jopa tämän töpeksittyä ajokorttinsa kuskannut miestä tämän jalon harrastuksen pariin. Kontra – amiraali Vappula totesi miten tämä levy osaltaan nostaa suomalaisten itseluottamusta ja kansallishenkeä. Kuulimme näytteitä uudelta levyltä ja myös Leijonien live – esityksiä. Laulajia muistettiin myös uusilla laululippiksillä, joissa todettiin oman kylän pojan sanoin, että elämä on laiffii. Mikael oli hyvissä ajoin, juhlapäivän aamuna kello seitsemän aloittanut tekemään kinoa juhlassa katseltavaksi. Näimme puolituntisen katsauksen levyn tekemisen eri vaiheista ja maalaisliittolaisten vierailusta Helsingissä. Tuon Helsingin vierailun seurauksena syntyi uudelle levylle kokonaan omaa hengentuotetta oleva kappale, jossa on erityisen puhuttelevat sanat. Levy julkistettiin juhlallisesti airueineen ja asiaankuuluvine korulauseineen. Illan aikana nautittiin niin herkullista illallista kuin maittavia kakkukahvejakin. Toista kakkua koristi Laululeijonien kuva, josta ainakin Sannan nähtiin lohkaisevan miehensä kiireestä kantapäähän omalle lautaselleen, ettei miehestä jää murustakaan muille syötäväksi.

Ennen illan itseoikeutettua viimeistä ohjelmanumeroa, saunomista, kokoonnuttiin pihalle katselemaan tämänkertaista ilotulitusta. Edellisestä kerrasta viisastuneena raketit oli jätetty kotiin ja homma hoidettiin suurilla sädetikuilla. Nyt myös naisilla oli mahdollisuus osallistua tähän ohjelmanumeroon muutenkin kuin hauleja väistellen. Kaukaa lännestä häämötti toisen kuoronjohtajan ja levyn soololaulajan Paavo Rusavan profiili. Paikalle estyneenä hän oli kuitenkin luvannut juhlia kanssamme: Seistä juhlan ajan ulkona käsi lipassa ja katsella itään päin.