Piippolan vaarin pitäjässä mennyttä aikaa etsimässä

Piippolan pienen pitäjän historiasta löytyy mielenkiintoisia ja jännittäviäkin tarinoita. Niissä vilahtelevat niin keisari, papit kuin suurmiehen sukulaiset Snellmanitkin. Tarina Piippolassa sijaispappina toimineesta Cananderista joka tappelun seurauksena häipyi pitäjästä Piippolan kirkonkirjat mukanaan Pietariin asti, on varmasti yksi värikkäimmistä.

Kirkko ja pappi olivat vanhaan aikaan hyvin keskeisiä tekijöitä joka kylässä. Niinpä piipposilla oli kova halu saada oma kirkko, kun sellainen oli kerran Kärsämäellekin v. 1765 saatu. Kirkon rakentajaksi saatiin Simon Jylke v. 1769. Koska rahasta oli seudulla pulaa, maksettiin rakennuspalkkoja myös voilla. Näin oli saatu kirkko, jossa oli maankuulun kirkkomaalarin Mikael Toppeliuksen siveltimenjälkiä, mutta papista ei ollut tietoakaan. Seurakunnan miehet menivät piispan puheille Turkuun. Piispa nimitti Piippolan väliaikaiseksi saarnaajaksi juuri papiksi vihityn Tervolan kappalaisen pojan, Gerhard Snellmanin. Niinpä kaksi miestä pyrki eräänä päivänä Tervolan pappilassa papin puheille. ”Olemme Piippolasta ja olemme tulleet pyytämään pappia seurakuntaamme”. Jouluna 1778 soi Tukholmassa valettu kirkonkello ensimmäisen kerran Piippolan tapulissa. Jarvan pihaan oli tehty pieni tupa pappia varten. Siihen Snellman haki vaimokseen Utajärven kappalaisen Gabriel Ståhlbergin tyttären Anna Kristiinan. Papin puustelliksi rakennettiin Viitainaho parin kilometrin päähän kirkosta ja v. 1777 perhe pääsi muuttamaan tähän varsinaiseen pappilaan. Piippolan pappilan kahdeksanpäisessä sisarussarjassa oli huomattavan lahjakkaita yksilöitä ja eräästä heistä tuli aikanaan suurmiehemme J. V. Snellmanin isä.

Snellmanin pihapiirissä
1700-luvun lopulla Snellman muutti Tyrnävälle. Sijaispapiksi saatiin Erik Canander. Canander tappeli kinkerimatkalla vastaan tullen majurin kanssa sillä seurauksella, että luuli lyöneensä majurin hengiltä ja lähti pakomatkalle Pietariin. Aikanaan tieto majurin henkiin jäämisestä saavutti karkulaisen ja hän palasi Piippolaan. Piippolan kirkonkirjat olivat kuitenkin kolmevuotisen pakomatkan aikana häipyneet jäljettömiin ja niin katosivat ennen vuotta 1800 tehdyt kirkonkirjat ikuisiksi ajoiksi.

Gerhard Snellmanin ja hänen Piippolassa asuneen velipoikansa Johanin kotipiirissä Ali-Jarvan tilalla asustelee Pentti Ikola. Aikoinaan tila on ollut valtion manttaalitila, jossa on ollut yli 4000 hehtaaria maata. Vuonna 1911 tilan sai omistukseensa Piippolan ensimmäinen poliisi Jaakko Ikola, joka oli Pentin pappa. Sadan vuoden aikana kehitys on mennyt eteenpäin niin että matka Ouluunkin on lyhentynyt kymmenellä kilometrillä. Pentti Ikola kertoo, että kirkkoa suunniteltiin ensin läheiselle pellolle. ”Pulukkiset kuitenkin tulivat yösyvännä kevättulvan aikaan ja vierittivät tukit jokeen”, Ikola kertoo. Tällä tavalla hankituilla kirkonvärkeillä ei kuitenkaan ollut siunausta vaan kun kirkko oli naapurikylällä saatu harjakorkeuteen, ukkonen poltti kirkon.

400 vuodenkiertoa nähnyt piiskauspetäjä
Papeilla oli kova työ pitää kansa kurissa ja herran nuhteessa. Yksi rangaistusmenetelmä oli jalkapuu, jossa joutui istumaan koko seurakunnan pilkattavana. Pienemmistä rikkeistä ja huonotapaisesta elämästä joutui papin puhutteluun ja kirkon rippikirjaan tuli elinikäinen merkintä asiasta. Vuonna 1734 määrättiin laissa käyttöön otettavaksi raipparangaistus. Piippolassa rangaistus pantiin toimeen entisen Vatasen talon pihassa, tällä hetkellä talo on Tellervo Piipon omistuksessa. Vuonna 1950 tehdyissä kairauksissa männyn iäksi saatiin 400 vuotta, joten se on todistanut Piippolan kylän syntymistä ja kehittymistä lähes alkumetreiltä lähtien. Piiskattava sidottiin käsistään mäntyyn ja määrätty toimitusmies iski raipoilla tuomitun selkään, miehille enintään 40 ja naisille enintään 30 raipaniskua. Raipparangaistus jäi pois käytöstä 1800-luvun lopussa. Piippolassa viimeinen piiskaus on toimitettu v. 1886. Seppä Juho Vatanen muutti perheineen paikalle v. 1910 vain parikymmentä vuotta viimeisen raipparangaistuksen toimeenpanon jälkeen ja rakensi pajansa aivan maantien varteen. Nyt ovat historiaa niin raipparangaistukset kuin kyläsepätkin, joita Vatasenkin suvussa tunnettiin seitsemässä sukupolvessa.

Aleksanterin jäljillä museotiellä
Piippolan museotie kulkee Lamun kylän läpi ja yhdistää Piippolan kirkonkylän ja Saviselän kylän. Tie rakennettiin keisarillisen senaatin päätöksellä 1825 1700-luvulta peräisin olleen tien päälle. Museotien erikoisuus on sen mutkaisuudessa. Samalla suoralla voi näkyä yhdeksän mutkaa. Ja onhan tietä kulkenut korkea-arvoinen vieras, perimätiedon mukaan keisari Aleksanteri I matkasi seurueineen tätä tietä v. 1819. Kangaskylältä Pulkkilaan päin kulkee vanha maantie, jota Sandelsin joukkojen sanotaan käyttäneen sodan aikana. Tapahtumista on kohta kaksi vuosisataa kulunut ja niinpä tie onkin nyt nimetty Sandelsin tieksi.

Pentti Anttila kertoo kirjassaan ”Ääniä ajassa” siitä, miten tsaari Aleksanteri I teki laajan matkan, joka ulottui aina Iisalmeen, Kajaaniin ja Tornioon saakka. Perimätiedon mukaan tsaari vieraili Ikolan tilan pihassa seisovassa kaksi sataa vuotta täyttäneessä punaisessa talossa. Koska tapahtumaa ei ole pystytty todeksi osoittamaan sekä vaatimattomuuttaan piipposet eivät ole keisarin vierailua isommasti mainostaneet. Kenenkään ei myöskään ole kuultu kantavan keisarillista verta suonissaan. Kajaanissa sitä kuulostaa olevan yhdellä jos toisellakin, vaikka Aleksanteri viipyi siellä vain pari tuntia! Perinteitä Ikolan paikalla on toki paljon kauemmas menneisyyteen. Löytöjen perusteella se on kivikautinen asuinpaikka, josta kertovat tulisijat ja kiviesineet 5000 vuoden takaa. Kun Piippolaan alkoi tulla pysyvää asutusta 1500 luvun jälkipuoliskolla, oli Ikolan talon seutu ensimmäisiä vakinaisia asuinpaikkoja. Vuonna 1722 tuli isännäksi Jooseppi Matinpoika ja saman suvun hallussa tila on tänäkin päivänä. Vielä vanhempaa rakennuskulttuuria edustaa 1750-luvulta oleva viljamakasiini. Ruotsin kuninkaalta tuli käsky, että hyvinä vuosina täytyy viljaa ottaa säilöön. Makasiinin sisällä seiniä kiertää muuraus, jotta ulkopuolelta kairatusta reiästä ei vietäisi kallisarvoista viljaa talonväen tietämättä. Pelko ei ollut aiheeton, vuosina 1866 -68 Piippolan seurakunnan alueella kuoli nälkään 500 ihmistä.

Posteljoonin poluilla
Vaikka Ruotsi-Suomen postiasetuksessa jo v. 1636 määrättiin, että joka kolmen peninkulman etäisyydelle on asetettava valantehnyt, mieluimmin luku – ja kirjoitustaitoinen posteljooni, ei Pohjois- Suomessa vielä voitu haaveillakaan säännöllisestä postinkulusta. Eikä piipposilla olisi edes ollut varaa maksaa vaadittuja postimaksuja. Piippolaan postia kuljetti vuosina 1867 -1871 lautamies Adam Lassila. Hän lähti reissulleen lauantaina aamupäivällä Pulkkilan vallesmannin konttuurista ja palasi takaisin seuraavana sunnuntai-iltana. Palkkaa Lassila sai 49 markkaa vuodessa. Luku – ja kirjoitustaito yleistyivät kansakoululaitoksen myötä, postipalvelujen käyttäjien joukko laajeni ja postin kululta alettiin vaatia varmuutta ja nopeutta. Ja postihan kulki - kahdesti viikossa Pulkkilan Laukon majatalosta Piippolaan. Postipysäkki Piippolaan perustettiin v. 1882. Vaikka edistys toi varmuutta ja nopeutta postinkulkuun, posti myöhästeli usein ja lähetyksiä katosi matkalle. Myös postiryöstöt olivat yleisiä.

Piippolan vaari on ajanhermolla
Piippolan kunnan nettisivuilla kerrotaan miten 1500-luvulla Kustaa Vaasan politiikan seurauksena erämaita alettiin asuttaa. Niinpä Lamujoen partaalle hiihteli Piippoi-vaari kahden velipoikansa kanssa ja alkoi perustaa pysyvää asutusta. Nyt Piippolan vaari kokeilee ehkä luomuviljelyä, näprää kannettavaa tietokonettaan, lähettää sähköpostia ja pistäytyy reissussa Kreetalla tai Alpeilla. Tytär on ehkä vaihto-oppilaana Uudessa - Seelannissa ja vaari miettii mitähän se globalisaatio Piippolassa pitkässä juoksussa vaikuttaa. Ajan hermolla on syytä olla, mutta oma taustansa ja historiansa on hyvä tuntea.

Lähteet:
Piippolan seurakunnan historia - Aino Hankonen
Isoisäni J.V. Snellman - Clara Snellman-Borenius
Suurmiesten sukulaisia – Liina Holm
Ääniä ajassa - Pentti Anttila
Keskipisteenä Piippola – toim. Pentti Anttila
Piippolan kunnan nettisivut sekä muita lähteitä internetistä

Tiesitkö tätä Piippolasta:
-Piippolassa juotiin ensimmäisen kerran kahvia J. V. Snellmanin isän Kristian Henrikin kastejuhlassa vuonna 1777. Kupit haettiin lainaksi Limingan pappilasta. Tukholmasta tullut sukulaistäti hoiti kahvikeiton.
-Piippolan kirjasto on maan vanhimpia. Se aloitti toimintansa jo v. 1851. Piippola on komeillut useina vuosina lainaustilastojen kärjessä eikä lukuinnon laantumisesta näy merkkejä.